Jalometallien verotus Suomessa

Kolme eri veroa, jotka koskevat jalometalleja

Fyysiseen jalometalliin kohdistuu Suomessa kolme veroa, jotka eivät ole toistensa vaihtoehtoja vaan osuvat eri hetkiin. Arvonlisävero ratkeaa ostohetkellä ja sisältyy hintaan, luovutusvoittovero myyntihetkellä ja perintö- tai lahjavero silloin, kun omistus vaihtuu vastikkeetta. Sama sadan gramman kultaharkko voi olla ostettaessa täysin veroton, myytäessä täysimääräisesti verotettu ja perinnönjaossa jälleen verovapaa, jos perintöosuus jää alle rajan.

Yksi yksityiskohta kannattaa painaa mieleen heti, koska se paljastaa vanhentuneen lähteen sekunnissa: Suomen yleinen arvonlisäverokanta on 25,5 prosenttia, ei 24. Suomi on samalla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa EU-maa, jonka yleinen verokanta ei ole kokonaisluku. Jos lukemasi opas puhuu 24 prosentista, se on kirjoitettu ennen 1.9.2024 eikä sen muihinkaan lukuihin kannata luottaa.

Verotus koskee omistamista, ei ostopäätöstä. Ostohetken käytännön kysymykset, kuten kolikon ja harkon valinta tai kauppiaan tarkistaminen, käsitellään erikseen oppaassa kullan ostaminen. Sama koskee hinnanmuodostusta, joka on oma kokonaisuutensa oppaassa kullan hinnan muodostuminen.

Luovutusvoitto on pääomatuloa: 30 ja 34 prosenttia

Kun myyt kultaa, hopeaa, platinaa tai palladiumia voitolla, kyseessä on luovutusvoitto, joka on pääomatuloa (TVL 45 § 1 mom). Pääomatulon verokanta on 30 prosenttia, ja siltä osin kuin verovuoden verotettava pääomatulo ylittää 30 000 euroa, kanta on 34 prosenttia (TVL 124 § 2 mom). Nämä ovat vuoden 2026 arvot.

Mitä hankintamenoon lasketaan

Voitto lasketaan yhdellä kaavalla, ja jokainen sen osa on syytä ymmärtää erikseen:

Luovutusvoitto = luovutushinta − hankintameno − voiton hankkimisesta aiheutuneet menot

Luovutushinta on se, mitä sinulle maksettiin, eli käytännössä kauppiaan ostonoteeraus. Hankintameno on alkuperäinen ostohinta hankintaan liittyvine kuluineen; siihen kuuluu myös maksamasi preemio, koska se on osa sitä, mitä todella maksoit. Voiton hankkimisesta aiheutuneita menoja ovat esimerkiksi myyntikulut, arviointikulut ja myyntiin liittyvät toimituskulut.

Erottelulla on merkitystä juuri jalometalleissa, koska preemio voi olla pienissä yksiköissä huomattava. Yhden gramman kappaleen preemio on prosentteina aivan toista luokkaa kuin kiloharkon, ja juuri se osa kuuluu hankintamenoon. Karkean suuruusluokan voit hakea verolaskurilla, mutta lopullinen laskelma tehdään aina veroilmoituksella.

Kolmenkymmenentuhannen euron raja mitataan koko pääomatulosta

TVL 124 § 2 momentin sanamuoto ratkaisee tämän luvun: mittarina on verovuoden verotettava pääomatulo kokonaisuudessaan, ei yksittäisen kaupan voitto. Vuokrat, osingot, korot ja muut luovutusvoitot lasketaan samaan summaan metallivoiton kanssa.

Sama 12 000 euron metallivoitto maksaa siis eri ihmisille eri verran. Yhdellä se jää kokonaan alempaan kantaan, toisella se osuu rajan yli osittain ja kolmannella kokonaan, koska muu pääomatulo on täyttänyt rajan jo ennen metallikauppaa.

Pääomatulovero = 30 % × (verotettava pääomatulo enintään 30 000 euroa)
               + 34 % × (30 000 euroa ylittävä osa)

Kolme tilannetta, sama voitto

Esimerkeissä metallista saatu luovutusvoitto on 12 000 euroa ja muu pääomatulo on vuokratuloa. Luvut on laskettu 17.8.2026 voimassa olevilla kannoilla, ja ne ovat havainnollistavia.

Tilanteessa B vero muodostuu näin: 30 000 × 30 % = 9 000 euroa ja 6 000 × 34 % = 2 040 euroa, yhteensä 11 040 euroa. Ilman metallikauppaa vero olisi ollut 24 000 × 30 % = 7 200 euroa, joten metallivoitosta jäi maksettavaksi 3 840 euroa. Tilanteessa C koko metallivoitto osuu ylempään kantaan, koska raja täyttyi jo vuokratulosta.

Raja koskee vain verokantaa, ei verovelvollisuutta, eikä se liity mitenkään seuraavien lukujen tuhannen euron rajaan tai viiden tuhannen euron vapaaosaan. Käsitteen tausta on kohdassa pääomatulovero ja jalometallit.

Tuhannen euron raja lasketaan myyntihinnoista, ei voitosta

TVL 48 § 6 momentti kuuluu asiallisesti näin: luonnollisen henkilön saama omaisuuden luovutusvoitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1 000 euroa. Kaksi sanaa tekee tästä täysin toisenlaisen säännön kuin miltä se muistinvaraisesti kuulostaa.

Ensinnäkin kiinnekohta on luovutushinta eli bruttomyyntihinta, ei voitto. Jos myyt yhden troy-unssin painoisen kolikon 3 000 eurolla ja voittoa jää 200 euroa, olet täysin verovelvollinen: raja rikkoutui jo myyntihinnasta, vaikka voitto oli pieni.

Toiseksi kyseessä on verovapausraja, ei vapaaosa. Kun luovutushintojen yhteismäärä ylittää 1 000 euroa, kaikki verovuoden luovutusvoitot lasketaan yhteen ja yhteismäärä on veronalaista tuloa. Mitään ensimmäistä tuhatta euroa ei siis vähennetä. Raja on lisäksi koko vuoden yhteissumma: kymmenen 150 euron myyntiä tekee 1 500 euroa ja sen myötä täyden verovelvollisuuden.

Näiden kahden luvun sekoittaminen on suomalaisen jalometalliverotuksen yleisin virhe, joten ne on parasta katsoa rinnakkain. Katso myös lyhyt selitys käsitteestä verovapaa raja myyntivoitossa.

Koti-irtaimiston 5 000 euron vapaaosa ei koske sijoituskultaa

TVL 48 § 1 momentin 2 kohta vapauttaa tavanomaisen koti-irtaimiston luovutusvoitot siltä osin kuin ne ovat verovuonna yhteensä enintään 5 000 euroa. Tämä on aito vapaaosa: veronalaista tuloa on vain 5 000 euroa ylittävä osa luovutusvoitosta. Sääntö toimii siis päinvastoin kuin edellisen luvun raja, ja juuri siksi näitä kahta ei saa koskaan niputtaa yhteen.

Vapaaosa ei kuitenkaan ulotu sijoitusmetalliin. Verohallinto rajaa sijoituskohteina pidettävät esineet nimenomaisesti tavanomaisen koti-irtaimiston käsitteen ulkopuolelle ohjeessaan kokonaan tai osittain verovapaista luovutusvoitoista. Tavanomaista koti-irtaimistoa ovat astiat, vaatteet, kodinkoneet, huonekalut, harrastusvälineet, työkalut ja kirjat. Sijoituskulta ja sijoitustarkoituksessa hankitut bullion-kolikot eivät kuulu joukkoon.

Käytetty kultakoru on eri asia kuin sijoitusharkko

Rajanveto ei kuitenkaan ole kategorinen metallin mukaan vaan käyttötarkoituksen mukaan. Itse käytetty korukulta voi kuulua tavanomaiseen koti-irtaimistoon, jos se on tosiasiassa ollut omassa tai perheen käytössä. Ratkaisevaa on todellinen käyttö, ei esineen materiaali. Perintönä saatu, kaapissa säilytetty sormus on lähtökohtaisesti eri asia kuin sijoitustarkoituksessa ostettu sadan gramman harkko, vaikka molemmissa olisi sama määrä kultaa.

Rajanvedolla on kääntöpuoli, joka kannattaa tuntea. Tavanomaisen koti-irtaimiston luovutuksesta syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen (TVL 50 § 2 mom). Sijoituskullan tappio sen sijaan on, koska se ei ole koti-irtaimistoa. Sama sääntö, joka epää vapaaosan sijoitusmetallilta, antaa sille siis tappiotilanteessa paremman aseman. Vanhan kullan sulatusarvon voit arvioida sulatusarvolaskurilla, ja käsitteen taustan löydät kohdasta romukulta.

Hankintameno-olettama on suomalainen erikoisuus

Suomen verojärjestelmässä on työkalu, jolle ei löydy vastinetta useimmista naapurimaista: hankintameno-olettama. TVL 46 § 1 momentin mukaan luovutushinnasta vähennettävä määrä on aina vähintään 20 prosenttia, ja jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään kymmenen vuoden ajan, vähennettävä määrä on vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta.

Suunta on juuri tämä, ja se menee usein väärin päin toistetuissa ohjeissa. Alle kymmenen vuoden omistus tuottaa 20 prosenttia, vähintään kymmenen vuoden omistus 40 prosenttia. Kymmenen vuoden täyttymispäivä kuuluu korkeampaan portaaseen.

Olettama on joko tai eikä sekä että. Jos käytät sitä, et vähennä todellista hankintamenoa etkä myöskään osto- tai myyntikuluja, koska olettama kattaa ne kaikki. Verotuksessa sovelletaan käytännössä sitä vaihtoehtoa, joka on verovelvolliselle edullisempi, koska laki puhuu vähimmäisvähennyksestä. Sinun tehtäväsi on laskea molemmat ja ilmoittaa oikeat luvut.

Yksi käytännön kysymys jää Suomessa avoimeksi, ja se on rehellisempää sanoa kuin peittää: kun omistat useita samanlaisia harkkoja tai kolikoita eri hankintaeristä, laista ei löydy nimenomaista sääntöä siitä, minkä erän katsotaan tulleen myydyksi ensin. TVL 47 § 4 momentin ensiksi hankittu ensiksi myyty -järjestys on kirjoitettu arvopapereille. Käsitettä avataan kohdassa FIFO-periaate jalometallien myynnissä; useamman erän tilanteessa kannattaa kysyä ennakkokannanotto Verohallinnolta.

Laskuesimerkki: kumpi tie tulee halvemmaksi

Lasketaan sama kauppa molemmilla tavoilla. Esimerkki on laskettu 17.8.2026 voimassa olevilla säännöksillä, ja luvut ovat havainnollistavia, eivät hintaennuste.

Lähtötiedot: sadan gramman kultaharkko, ostettu maaliskuussa 2014 hintaan 3 600 euroa, ostoon liittyviä kuluja 60 euroa. Harkko myydään elokuussa 2026 hintaan 9 800 euroa, ja myynnistä aiheutuu 40 euron kuluja. Omistusaika on yli kymmenen vuotta, joten olettama on 40 prosenttia. Muuta pääomatuloa ei ole, joten verokanta on 30 prosenttia.

Tie 1, todellinen hankintameno:
Luovutusvoitto = luovutushinta − hankintameno − voiton hankkimisesta aiheutuneet menot
Luovutusvoitto = 9 800 − (3 600 + 60) − 40 = 6 100 euroa
Vero = 6 100 × 30 % = 1 830 euroa

Tie 2, hankintameno-olettama 40 prosenttia:
Olettama = 40 % × 9 800 = 3 920 euroa
Luovutusvoitto = 9 800 − 3 920 = 5 880 euroa
Vero = 5 880 × 30 % = 1 764 euroa

Olettama voittaa tässä 66 eurolla. Ero syntyy siitä, että 40 prosenttia myyntihinnasta on suurempi kuin alkuperäinen ostohinta kuluineen, mikä on tyypillistä pitkän omistuksen jälkeen.

Vaihda nyt yksi tieto. Jos sama harkko olisi ostettu vasta vuonna 2019 samaan 3 600 euron hintaan, omistusaika jäisi alle kymmeneen vuoteen ja olettama olisi 20 prosenttia eli 1 960 euroa. Voitto olisi silloin 9 800 − 1 960 = 7 840 euroa ja vero 2 352 euroa, kun todellisella hankintamenolla vero olisi edelleen 1 830 euroa. Lyhyemmällä omistusajalla tositteet ovat siis lähes aina arvokkaampia kuin olettama.

Omistusaika ei tee voitosta verovapaata

Tämä on kohta, jossa Saksasta tai muualta Euroopasta luettu ohje johtaa suomalaisen harhaan. TVL 48 § ei sisällä yleistä omistusaikaan perustuvaa verovapautta jalometalleille. Ei ole vuosimäärää, jonka jälkeen voitto lakkaisi olemasta veronalaista. Ainoa omistusaikaan sidottu vapautus koskee omaa vakituista asuntoa, jossa vaaditaan vähintään kahden vuoden asuminen, eikä sillä ole mitään tekemistä metallin kanssa.

Omistusaika vaikuttaa siis vain yhteen asiaan: hankintameno-olettaman suuruuteen. Se on merkittävä vaikutus, kuten edellinen laskelma osoitti, mutta se ei kosketa verovelvollisuutta itsessään. Sanaparin taustaa avaa omistusaika, ja saksalaisen käsitteen ero selviää kohdasta spekulaatioaika.

Milloin omistusaika alkaa ja päättyy

Omistusaika lasketaan sitovasta hankintasopimuksesta sitovaan luovutussopimukseen. Ratkaisevaa ei siis ole se, milloin metalli toimitettiin tai milloin raha liikkui, vaan milloin kaupasta tuli sitova. Rajatapauksissa ero voi olla juuri se, joka ratkaisee, kumpaan olettaman portaaseen kauppa osuu.

Säilytystapa ei vaikuta omistusaikaan eikä verovelvollisuuteen. Se, säilytätkö metallin kotona vai pankin tallelokerossa, on vakuutus- ja turvallisuuskysymys ja käsitellään oppaassa jalometallien säilytys ja vakuuttaminen.

Luovutustappiot ja viiden vuoden vähennysaika

Jalometallien hinta voi myös laskea, ja tappio on Suomessa vähennyskelpoinen, kun kyse ei ole tavanomaisesta koti-irtaimistosta. Luovutustappio vähennetään TVL 50 § 1 momentin mukaan verovuoden luovutusvoitoista ja, jos niitä ei ole tai ne eivät riitä, verovuotta seuraavien viiden vuoden aikana syntyvistä voitoista. Vanha kolmen vuoden aika ei ole enää voimassa, ja se on yksi yleisimmistä vanhentuneista luvuista verkossa.

Vähennysjärjestys on kaksiportainen. Tappio vähennetään ensin luovutusvoitoista, ja siltä osin kuin sitä jää jäljelle, se vähennetään muusta puhtaasta pääomatulosta, eli myös vuokratuloista, osingoista ja koroista. Tämä tekee tappiosta käytännössä hyödynnettävän myös silloin, kun samana vuonna ei myydä mitään muuta voitolla.

Muista tässä yhteydessä edellisen luvun rajanveto. Käytetyn kultakorun myynnistä syntynyt tappio jää vähennyskelvottomaksi silloin, kun koru on tosiasiassa ollut tavanomaista koti-irtaimistoa. Sijoitustarkoituksessa hankitun hopeaharkon tappio on. Sama fyysinen metalli, eri verokohtelu, ja erottelu perustuu käyttötarkoitukseen.

Verovuosi määräytyy sitovasta sopimuksesta

Luovutusvoitto verotetaan sinä vuonna, jona sitova kauppa on tehty, ei sinä vuonna, jona raha saapuu tilille (TVL 110 §). Käytännön merkitys näkyy vuodenvaihteessa: joulukuussa sovittu kauppa, jonka maksu tulee tammikuussa, kuuluu joulukuun verovuoteen. Sama pätee toisin päin, jos ennakkomaksu on maksettu edellisenä vuonna mutta sopimus syntyy vasta uudenvuoden jälkeen.

Tällä on yhteys tuhannen euron rajaan. Koska raja lasketaan kalenterivuoden luovutushinnoista, myyntien ajoitus vuodenvaihteen yli voi vaikuttaa siihen, kummalle vuodelle summa kertyy. Tämä ei ole verosuunnitteluohje vaan huomautus siitä, että sopimuspäivä on se päivä, joka merkitään.

Arvonlisävero: sijoituskulta on vapautettu, valkoiset metallit eivät

Suomen yleinen arvonlisäverokanta on 25,5 prosenttia 1.9.2024 alkaen (AVL 84 §, muutos 462/2024). Sijoituskullan myynti on kuitenkin vapautettu verosta AVL 43 a §:n nojalla, mikä on suurin yksittäinen hintaero kullan ja muiden jalometallien välillä ostohetkellä. Hopea kantaa täyden 25,5 prosentin veron, samoin platina ja teollisuusmetalli palladium.

Kaksi tarkennusta erottaa oikean tiedon lähes oikeasta. Ensinnäkin 1.1.2026 muutettiin vain alennettua verokantaa, joka laski 14 prosentista 13,5 prosenttiin. Yleinen kanta pysyi 25,5 prosentissa. Teksti, joka luettelee Suomen kannoiksi 25,5, 14 ja 10, on vuodesta 2026 alkaen virheellinen.

Toiseksi sijoituskulta on vapautettu verosta, ei veron soveltamisalan ulkopuolella. Ero kuulostaa saivartelulta, mutta se näkyy laissa kahdesta suunnasta: myyjällä on AVL 43 c §:n mukainen oikeus hakeutua verovelvolliseksi, ja AVL 131 a § sisältää oman vähennysoikeussäännöksensä. Kumpaakaan ei tarvittaisi, jos myynti olisi kokonaan verotuksen ulkopuolella. Aihetta avaa myös sijoituskullan arvonlisäverovapaus.

Hopean verokohtelu on käytännössä ostajan kannalta se ero, joka näkyy heti kassalla, ja sitä käsitellään ostajan näkökulmasta oppaassa hopean ostaminen. Verotuksellinen tausta löytyy tiiviisti kohdasta hopean arvonlisävero.

Kaksi hopeaan liittyvää yksityiskohtaa jätetään tässä tarkoituksella lyhyeksi maininnaksi, koska ne kuuluvat ostajan oppaaseen. Ensinnäkin hopeakolikon nimellisarvo ei tee siitä verotonta maksuvälinettä, koska AVL 59 §:n 1 kohta sulkee ulkopuolelle kolikot, joiden hinta määräytyy keräily- tai metalliarvon perusteella; perustelut ovat kohdassa hopeakolikoiden verokohtelu.

Toiseksi kauppias voi soveltaa hopea- ja keräilykolikoihin marginaaliverotusmenettelyä (AVL 79 a–79 k §), jolloin 25,5 prosenttia lasketaan vain hänen katteestaan eikä veroa eritellä laskulla — kanta ei siis muutu, vaan veron peruste. Menettely selitetään kokonaisuudessaan oppaassa hopean ostaminen, ja käsitteen tiivistelmä on kohdassa marginaaliverotus.

Platinaa ja palladiumia ei vapauteta mistään suunnasta, ja niiden markkinalogiikka avataan oppaassa platina ja palladium.

Sijoituskullan määritelmä: 995, 900, vuosi 1800 ja 80 prosenttia

Verottomuus ei koske kultaa yleisenä aineena vaan täsmällisesti rajattua sijoituskultaa (AVL 43 b §). Sääntöjä on kaksi, harkoille ja kolikoille. Jos ehdot eivät täyty, myynnistä suoritetaan 25,5 prosentin vero, vaikka esine olisi puhdasta kultaa. Verohallinnon sijoituskultaohje on uudistettu 15.12.2025. Kappalekohtainen valinta eli se, mikä harkko tai kolikko kannattaa ostaa, kuuluu oppaaseen kullan ostaminen; tässä katsotaan pelkkää verovaikutusta.

Harkot ja levyt: pitoisuus ja hyväksytty paino yhtä aikaa

Harkon on oltava pitoisuudeltaan vähintään 995/1000 ja painoltaan kultamarkkinoilla hyväksytty. Hyväksytyt painot luetellaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 liitteessä III: 12,5 kilogrammasta yhteen grammaan, muun muassa 1 kilogramma, 500, 250, 100 ja 50 grammaa sekä yksi unssi. Ehdot ovat rinnakkaisia: korkea pitoisuus ei riitä, jos paino jää luettelon ulkopuolelle, ja markkinoiden harkkokoot on rakennettu tämän luettelon varaan.

Kolikon neljä ehtoa ovat kumulatiivisia

Kolikolta vaaditaan neljä asiaa: pitoisuus vähintään 900/1000, lyöntivuosi vuoden 1800 jälkeen, asema laillisena maksuvälineenä alkuperämaassa sekä tavanomainen myyntihinta, joka ylittää sisältyvän kullan markkina-arvon enintään 80 prosentilla.

Kolmas ehto on laissa muodossa ”on tai on ollut”, ja menneen ajan muoto ratkaisee monta rajatapausta: aikanaan maksuvälineenä kiertäneet vanhat kultarahat eivät putoa määritelmästä siksi, ettei niillä enää makseta. Se koskee 20 markan kultakolikkoa yhtä lailla kuin brittiläistä sovereignia tai sveitsiläistä vreneliä, samoin nykyisiä bullion-kolikoita.

Neljäs ehto mitataan kullan markkina-arvosta, ei nimellisarvosta.

Kullan markkina-arvo = puhdaspaino grammoina × kullan grammahinta
Ylin sallittu myyntihinta = kullan markkina-arvo × 1,80

Esimerkki 17.8.2026 voimassa olevasta säännöksestä: unssin kolikon puhdaspaino on 31,1035 grammaa. Grammahinnalla 95 euroa markkina-arvo on 2 954,83 euroa ja ylin sallittu myyntihinta 5 318,69 euroa. Tavanomainen myyntihinta olisi noin 3 100 euroa eli vajaat viisi prosenttia yli metalliarvon, joten rajaan on matkaa moninkertaisesti. Ehto onkin kirjoitettu keräilykolikoita varten. Metalliarvon laskee kultalaskuri ja preemion preemiolaskuri.

Perintövero alkaa 30 000 eurosta

Suomessa on perintövero. Se kannattaa sanoa ääneen, koska Ruotsi poisti omansa vuosina 2004 ja 2005 ja ruotsalainen ohje johtaa suomalaisen perillisen harhaan. Asiasta säädetään perintö- ja lahjaverolaissa (PerVL).

Alaraja nousi 1.1.2026. PerVL 13 §:ää muutettiin lailla 1349/2025 (annettu 22.12.2025, HE 94/2025). Perintöosuudesta ei mene veroa, jos osuus ei nouse 30 000 euroon; kyse on saavuttamisrajasta, joten vero alkaa täsmälleen 30 000 eurosta. Raja koskee yksittäisen perillisen osuutta PerVL 12 §:n vähennysten jälkeen, ei pesän koko arvoa: kolmen lapsen kesken jaettava 80 000 euron pesä ei tuota kenellekään veroa, koska osuudet ovat noin 26 700 euroa.

Asteikko määräytyy kuolinpäivän mukaan, koska perintöverovelvollisuus alkaa lähtökohtaisesti kuolemasta (PerVL 5 §) eikä perunkirjoituksesta. Ehdoton sääntö ei ole: 5 § on kirjoitettu muodossa ”7 §:ssä mainituin poikkeuksin”, ja lykkääntyneessä tai ehdollisessa saannossa myös vuonna 2025 kuolleen jälkeen voidaan päätyä uuteen asteikkoon. Lahjaverotuksessa kiinnekohta on lahjan haltuunotto (PerVL 20 § 1 mom).

Asteikot ovat voimassa 1.1.2026 alkaen, ja prosentti lasketaan vain alarajan ylittävästä osasta. Esimerkki: lapsi (veroluokka I) saa 150 000 euron perintöosuuden, josta 45 000 euroa on kultaharkkoja. Osuus osuu portaalle 60 000–200 000, joten vero on 2 800 + 13 % × (150 000 − 60 000) = 14 500 euroa. Luku 60 000 on portaan alaraja eikä kullan osuus: metallin määrää ei vähennetä mistään, koska kulta ei saa perintöverotuksessa omaa kohteluaan.

PerVL:n uusin muutos ei muuten ole 1349/2025 vaan 286/2026 (voimaan 1.5.2026); se ei kajoa asteikkoihin vaan lisää 60 a §:n määräaikojen pidentämisestä häiriötilanteissa.

Lahjavero, kolmen vuoden sääntö ja kaksi eri normia

Lahjaveron alaraja nousi samalla lailla 1.1.2026: veroa suoritetaan, kun lahjan arvo nousee 7 500 euroon (PerVL 19 § 3 kohta). Pykälässä ei ole numeroituja momentteja vaan johtolause ja kohdat 1–3, joten muodossa ”19 § 1 mom 3 kohta” esitetty viittaus on virheellinen.

Ennen 1.1.2026 lahjaveroa perittiin 19 a §:n asteikon mukaan 5 000 eurosta alkaen, kun taas verovapaussäännös 19 § 3 kohta puhui yhä 4 000 eurosta. Laki 1349/2025 poisti eron ja asetti molempiin 7 500 euroa; siitä johtuvat verkon ristiriitaiset luvut.

Seitsemän ja puoli tuhatta ei ole raja yhdelle lahjalle

Raja ei koske yksittäistä lahjaa vaan saman antajan samalle saajalle kolmen vuoden aikana antamien lahjojen yhteismäärää: kolme 3 000 euron kultalahjaa kahden vuoden sisällä on 9 000 euroa ja ylittää rajan. Normeja on kaksi:

• PerVL 19 § 3 kohta — erikseen alle rajan jäävät lahjat samalta antajalta kolmen vuoden ajalta lasketaan yhteen, ja verovelvollisuus syntyy, kun yhteismäärä nousee 7 500 euroon.
• PerVL 20 § 2 mom — jo verotetut lahjat samalta antajalta kolmen vuoden ajalta lisätään uuteen lahjaan, ja aiemmin maksettu vero hyvitetään.

Eri antajilta saadut lahjat verotetaan erikseen (PerVL 20 § 3 mom), joten molemmat vanhemmat lahjoittavat omat sarjansa. Perinnönjättäjän perilliselle kolmen viimeisen elinvuotensa aikana antamat lahjat lisätään perintöosuuteen (PerVL 16 § 1 mom 2 kohta): kuolinvuotta edeltävä lahjoittaminen ei jää perintöverotuksen ulkopuolelle.

Yhden kysymyksen laki jättää auki: näytön siitä, milloin ja mitä on annettu. Kirjallinen lahjakirja, jossa yksilöidään kappalemäärät, painot, pitoisuudet ja sarjanumerot, on ainoa asiakirja, johon voi jälkikäteen vedota. Ilman sitä yksityinen luovutus jää muistin varaan.

Veroluokat I ja II sekä puolison ja alaikäisen vähennykset

Sama euromäärä tuottaa eri veron sen mukaan, kuka perii. Veroluokka I kattaa PerVL 11 § 1 momentin mukaan aviopuolison, suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa olevat perilliset, aviopuolison jälkeläiset sekä perintökaaren 8 luvun 2 §:n kihlakumppanit ja avopuolisot. Veroluokka II on jäännös: muut sukulaiset ja vieraat.

Muistisääntö ”luokassa II vero on kaksinkertainen” on vanhentunut: luokalla II on oma asteikkonsa, jonka portaat poikkeavat luokasta I molempiin suuntiin.

Kaksi vähennystä, jotka lasketaan ennen kynnystä

PerVL 12 § antaa kaksi henkilökohtaista vähennystä, joiden euromääriä muutoslaki 1349/2025 ei muuttanut:

• puolisovähennys 90 000 euroa aviopuolisolle
• alaikäisyysvähennys 60 000 euroa alaikäiselle, lähinnä perimään oikeutetulle jälkeläiselle

Jälkimmäinen on kapeampi kuin miltä kuulostaa: sen saa alaikäinen lapsi, mutta ei alaikäinen lapsenlapsi, jonka oma vanhempi on elossa.

Ratkaisevaa on järjestys. Vähennys tehdään ennen kynnyksen tarkastelua, koska PerVL 13 § katsoo vähennyksen jälkeistä osuutta. Leski, jonka perintöosuus on 110 000 euroa, jää 90 000 euron vähennyksen jälkeen 20 000 euroon eikä maksa veroa lainkaan. Tämä on perintöverotuksen useimmin väärin esitetty kohta, ja se koskee suoraan jalometalleja: kotona säilytetty harkkoerä voi nostaa pesän arvoa tuntuvasti ilman, että veroa syntyy.

Sama järjestys nostaa yhdistetyn verovapauden 1.1.2026 alkaen aviopuolisolla noin 120 000 euroon ja alaikäisellä jälkeläisellä noin 90 000 euroon; aiemmin luvut olivat 110 000 ja 80 000 euroa. Muutos tuli kynnyksen noususta, ei vähennyksistä.

Erottelulla on merkitystä myös lähdekritiikissä. Viittaus muodossa ”PerVL 11 § tai 12 § sellaisena kuin se on laissa 1349/2025” on virheellinen, koska muutoslaki ei koskenut kumpaakaan pykälää: se muutti asteikot ja kynnykset, ei veroluokkajakoa eikä henkilökohtaisia vähennyksiä. Käytännössä tämä näkyy kuolinpesässä, jossa merkittävä osa varallisuudesta on fyysistä metallia. Vähennys pienentää perintöosuutta ennen kynnyksen tarkastelua, joten sama kotona säilytetty harkkoerä voi jäädä leskellä kokonaan verottomaksi ja tuottaa sisarukselle tuntuvan veron. Ero ei johdu metallista vaan siitä, kuka perii ja millä vähennyksellä.

Perunkirjoitus, perukirja ja jalometallin arvostaminen

Kuolinpesän aikataulu esitetään verkossa usein yhtenä kolmen kuukauden määräaikana. Määräaikoja on kaksi. Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta (perintökaari 20 luku 1 §), ja määräaikaa voidaan hakemuksesta pidentää. Valmis perukirja on toimitettava Verohallinnolle kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta (PerVL 29 §). Aikaa on enintään neljä kuukautta.

Perukirjaan merkitään varat ja velat käypään arvoon. Käypä arvo on PerVL 9 § 1 momentin mukaan todennäköinen luovutushinta, ja arvostamishetki on kuolinpäivä, ei perunkirjoitus- tai myyntipäivä.

Miten kultaharkko merkitään perukirjaan

Tässä on rehellinen aukko. Verohallinnon irtaimen omaisuuden arvostamisohjeessa ei ole jalometalleja koskevaa lukua, eikä sijoitustuotteiden arvostamisohje kata fyysistä metallia. Sovellettavaksi jää yleissääntö: arvoesineet arvostetaan esinekohtaisesti käypään arvoon. Jokainen harkko merkitään omana rivinään painoineen ja pitoisuuksineen.

Aukko kannattaa ymmärtää oikein. Sijoitustuotteiden arvostamisohje kattaa arvopaperit, rahasto-osuudet ja jopa virtuaalivaluutat, mutta fyysinen jalometalli puuttuu siitä samoin kuin irtaimen omaisuuden ohjeesta. Puuttuva ohje ei tarkoita verottomuutta vaan sitä, että arvostamisperuste on valittava itse ja perusteltava. Kirjaa siksi perukirjan liitteeksi käytetty hintalähde, päivämäärä ja laskutapa: montako grammaa puhdasta metallia kappale sisältää, mikä grammahinta on otettu ja mistä noteerauksesta. Jos pesässä on useita samanlaisia kappaleita, luettele ne silti erikseen, koska yleissääntö on esinekohtainen arvostus eikä erän yhteisarvo.

Yhtä kysymystä ei ole ratkaistu missään: mitä hintaa kuolinpäivän käypänä arvona käytetään. Kauppiaan ostonoteerausta, myyntihintaa vai päivän noteerausta? Entä preemio? Laki ja ohjeet vaikenevat. Dokumentoi siis valittu peruste ja päivämäärä niin, että laskelma on toistettavissa; suurissa summissa ennakkokannanotto on halvempi kuin oikaisuvaatimus. Kolikkoerien painot tarkistat painolaskurilla.

Ulkomailla oleva metalli kuuluu pesään kuten kotona oleva. Suomi verottaa perintöä ilman sijaintirajoitusta, kun perinnönjättäjä tai perillinen asui kuolinhetkellä Suomessa (PerVL 4 § 1 mom 1 kohta), ja perukirjaan merkitään varat ja velat ilman alueellista rajausta (perintökaari 20 luku 4 §). Ulkomaille maksettu vero hyvitetään. Pankin tallelokeron sisältö luetteloidaan vuokralaisen kuoltua ensimmäisen avaamisen yhteydessä kahden pankin edustajan toimesta perillisten läsnä ollessa; säilytys käsitellään oppaassa jalometallien säilytys ja vakuuttaminen.

Sama harkko kolmessa verossa alusta loppuun

Oppaan kolme veroa on helpompi pitää erillään, kun ne katsoo yhden esineen elinkaarena. Esimerkkinä on sadan gramman sijoituskultaharkko, ja jokainen vaihe nojaa edellisissä luvuissa käsiteltyihin säännöksiin. Luvut on laskettu 17.8.2026 voimassa olevalla lainsäädännöllä, eivätkä ne ole hintaennuste.

Ostohetkellä harkko maksaa 9 000 euroa. Koska se täyttää AVL 43 b §:n ehdot, myynti on AVL 43 a §:n nojalla veroton eikä hintaan sisälly arvonlisäveroa. Jos samalla rahalla ostettaisiin hopeaa ja myynti verotettaisiin tavanomaisesti, hintaan sisältyisi 25,5 prosentin vero eli 9 000 × 25,5 / 125,5 = 1 828,69 euroa. Sama euromäärä ostaa siis eri määrän metallia sen mukaan, kumpi metalli on kyseessä.

Omistusaika ei laukaise kumpaakaan tuloveroa. Se vaikuttaa vain siihen, kumpaan hankintameno-olettaman portaaseen myynti osuu, kuten aiemmassa laskuesimerkissä nähtiin.

Kaksi tapaa, joilla harkko lähtee omistuksesta

Myyntihetkellä ratkaisee luovutusvoitto, perinnönjaossa perintöveroasteikko. Taulukko näyttää saman harkon molemmilla poluilla.

Myyntirivi tarkemmin: kahdentoista vuoden omistuksella olettama on 40 prosenttia eli 4 800 euroa, jolloin voitoksi jää 12 000 − 4 800 = 7 200 euroa ja veroksi 30 prosentin kannalla 2 160 euroa. Perintörivit osoittavat saman erosuunnan kuin veroluokkaluku: sisarukselle sama 45 000 euron osuus maksaa 3 250 euroa eli kaksi ja puoli kertaa sen, mitä lapselle.

Yksi asia pysyy kaikissa vaiheissa samana: verotus ei anna kullalle omaa kohtelua tuloverotuksessa. Hopea, platina ja palladium verotetaan luovutusvoittona täsmälleen samoilla säännöillä; ero syntyy vain arvonlisäverossa.

Lomake 9, määräajat ja säilytettävät asiakirjat

Luovutusvoitto ja -tappio ilmoitetaan lomakkeella 9 (VEROH 3013) tai sitä vastaavilla tiedoilla sähköisessä asioinnissa. Jokaisesta luovutuksesta täytetään oma lomakkeensa. Lomakkeelle merkitään hankinta- ja luovutuspäivä, jotka ratkaisevat olettaman portaan.

Lomakkeelle merkitään myös luovutushinta, vähennettävä hankintameno ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Koska laki puhuu vähimmäisvähennyksestä, molemmat laskutavat kannattaa laskea ennen ilmoittamista ja merkitä se, joka jättää pienemmän veronalaisen voiton. Tappiollinen kauppa ilmoitetaan samalla lomakkeella, sillä ilmoittamatta jäänyttä tappiota ei oteta seuraavien viiden vuoden aikana huomioon ilman erillistä oikaisua. Ilmoitusvelvollisuus on aina verovelvollisella itsellään, eikä se poistu sillä, että kauppa tehtiin käteisellä tai kahden yksityishenkilön kesken.

Esitäytetyn veroilmoituksen korjaamiselle on vuonna 2026 kolme mahdollista määräpäivää: 14.4., 21.4. tai 28.4.2026. Oikea päivä on painettu omaan ilmoitukseen; yhteistä päivämäärää ei ole. Verkossa toistettu ”huhtikuun alku” on epätarkka.

Mitä kannattaa säilyttää ja kuinka kauan

• ostotosite päivämäärineen: ratkaisee hankintamenon ja omistusajan alun
• myyntitosite päivämäärineen: ratkaisee luovutushinnan ja verovuoden
• tositteet osto- ja myyntikuluista, jotka vähennetään vain todellisen hankintamenon tiellä
• assay-sertifikaatti ja pakkauksen sarjanumero, jos harkko on sertifioitu
• lahja- tai perintöasiakirjat, jos metalli on saatu vastikkeetta
• laskelma molemmista vähennystavoista: se osoittaa jälkikäteen, miksi ilmoitettu luku on juuri tuo

Tositteita kannattaa säilyttää vähintään niin kauan kuin tappion vähennysaika kulkee, eli verovuoden lisäksi viisi seuraavaa vuotta. Sama arkisto palvelee myös perillisiä, koska perukirjaan tarvitaan tieto siitä, mitä pesässä ylipäätään on.

Ilmoitusvelvollisuus on verovelvollisella itsellään. Ostohetken tunnistamisrajat ovat eri asia: rahanpesulain 10 000 euron käteisraja ja arvonlisäverolain 209 t §:n 15 000 euron velvollisuus ovat eri laeissa ja eri laukaisimilla. Ne käsitellään oppaassa kullan ostaminen, ja tiivistelmä on kohdassa rahanpesulaki.

Mitä tämä opas ei korvaa

Teksti on yleistä tietoa 17.8.2026 voimassa olevasta Suomen lainsäädännöstä. Se ei ole vero- eikä oikeudellista neuvontaa, ei sijoitusneuvontaa eikä suositus kauppiaan valinnasta, eikä siinä ennusteta hintoja. Sitovan kannan omaan tilanteeseesi antaa Verohallinto ennakkoratkaisulla tai kirjallisella ohjauksella.

Neljä kysymystä jää tietoisesti auki, koska sitovaa lähdettä ei ole:

• Hankintaerien kulumisjärjestys. Laki ei kerro, minkä erän katsotaan tulleen myydyksi ensin; TVL 47 § 4 momentin järjestys on kirjoitettu arvopapereille.
• Milloin toistuvasta kaupankäynnistä tulee elinkeinotoimintaa. Jalometalleille ei ole omaa rajanvetoa.
• Perinnöksi tai lahjaksi saadun metallin hankintameno myöhemmässä myynnissä. Kysy se Verohallinnolta ennen myyntiä.
• Mikä hinta on kuolinpäivän käypä arvo. Katso edellinen luku.

Ahvenanmaa on Suomen aluetta mutta Euroopan unionin arvonlisäveroalueen ulkopuolella. Tämä opas kuvaa Manner-Suomen arvonlisäverotusta; Ahvenanmaan verorajaa ei käsitellä.

Opas koskee fyysistä metallia. Paperikullan ja kulta-ETF:ien verokohtelu määräytyy eri sääntöjen mukaan. Muut osat löytyvät omista oppaistaan: hinnanmuodostus kohdista kullan hinnan muodostuminen ja hopean hinnan muodostuminen, maahan hautaamisen riskit kohdasta jalometallien hautaaminen.

Jos jokin tässä esitetty luku poikkeaa muualta lukemastasi, tarkista ensin lähteen päivämäärä. Syyskuun 2024 arvonlisäveromuutos ja tammikuun 2026 perintöverouudistus tekivät suuresta osasta verkon suomenkielistä ohjeistusta vanhentunutta.