Pitoisuus
Myös: Puhtaus, Puhtausaste, Puhdaskultapitoisuus, Karaatti
Pitoisuus ilmaisee, kuinka paljon puhdasta jalometallia seoksessa on – ilmoitettuna tuhannesosina (esim. 999) tai karaateissa (esim. 585 = 14 karaattia).
Pitoisuus – myös puhtaudeksi kutsuttuna – kuvaa puhtaan jalometallin osuutta seoksessa. Puhtaat jalometallit ovat moniin käyttötarkoituksiin liian pehmeitä, minkä vuoksi ne seostetaan muiden metallien (kuten kuparin, hopean tai palladiumin) kanssa. Pitoisuus kertoo, kuinka suuri varsinaisen jalometallin osuus tässä seoksessa on.
Kaksi ilmaisutapaa: tuhannesosat ja karaatit
Käytössä on kaksi yleistä kirjoitustapaa:
- Promille / tuhannesosat: 999 tarkoittaa, että 999 osaa tuhannesta on puhdasta kultaa – siis 99,9 %. Tämä merkintä on nykyään lähes kaikissa harkoissa ja sijoituskolikoissa.
- Karaatti (kullassa): tässä 24 karaattia = 100 % puhdasta kultaa. 18 karaattia vastaa 18/24 = 750/1000.
Tärkeimmät kultaseokset yhdellä silmäyksellä:
| Karaatti | Pitoisuus | Puhdaskullan osuus |
|---|---|---|
| 24 kt | 999 | 99,9 % |
| 22 kt | 916 | 91,6 % |
| 18 kt | 750 | 75,0 % |
| 14 kt | 585 | 58,5 % |
| 8 kt | 333 | 33,3 % |
Miksi pitoisuus ratkaisee arvon
Korun materiaaliarvo riippuu suoraan pitoisuudesta. 585-kultasormus sisältää vain 58,5 % puhdasta kultaa – loppu on kuparia ja hopeaa, joka ei juurikaan lisää jalometalliarvoa. Puhtaan metalliarvon (sulatusarvon) laskemiseksi paino kerrotaan pitoisuudella ja ajankohtaisella kullan hinnalla. Juuri tämän tekee sulatusarvolaskuri automaattisesti – myös sekalaisille erille, joissa on 333-, 585- ja 750-kultaa.
Pitoisuusleima (puncsi)
Jalometallituotteet voidaan leimata pitoisuusleimalla, joka osoittaa pitoisuuden – esimerkiksi ”750” 18-karaattiselle kullalle tai ”925” sterlinghopealle. Merkityn pitoisuuden on kuitenkin vastattava totuutta. Hammaskullasta leima puuttuu usein kokonaan; tässä auttaa erikoistunut hammaskultalaskuri, joka olettaa tyypillisten seosten olevan välillä 750–900.
Lyhyesti
Pitoisuus on avain materiaaliarvoon: ilman sitä painosta ja päivähinnasta ei voi johtaa luotettavaa arvoa. Kuka tahansa, joka haluaa arvioida korua tai palakultaa, kannattaa aina ensin määrittää pitoisuus – leiman avulla tai asiantuntevalla tarkistuksella.