Valkokulta
Myös: White Gold, Or blanc
Valkokulta on kultaseos, johon lisätään valkoisia metalleja kuten palladiumia, nikkeliä tai hopeaa tunnusomaisen hopeisen valkoisen värin aikaansaamiseksi.
Valkokulta ei ole itsenäinen metallilaji, vaan kultaseos, jossa puhdas kulta (puhdas kulta 999) sulatetaan yhden tai useamman valkoisen metallin kanssa, kunnes seos saa hopeisen valkoisen värin. Kultapitoisuus määrää tällöin karaattipitoisuuden ja – yhdistettynä nykyiseen kullan hintaan – kappaleen materiaaliarvon. Valkokulta on nykyään yleisimmin käytetty materiaali kihla- ja vihkisormuksiin Länsi-Euroopassa.
Koostumus ja seosjärjestelmät
Periaatteessa erotetaan kaksi pääjärjestelmää:
| Seostyyppi | Valkoinen metalli/metallit | Tyypillinen pitoisuus | Rodiointi tarpeen? |
|---|---|---|---|
| Palladium-valkokulta | Palladium (8–13 %), hopea | 750 (18 kt) | Ei / valinnainen |
| Nikkeli-valkokulta | Nikkeli (8–14 %), kupari, sinkki | 585 (14 kt) tai 750 | Kyllä (standardi) |
| Palladium-nikkeli-seka | Pd + Ni + Cu | 750 | Useimmiten kyllä |
Palladium-valkokulta (myös "nikkelitön") on laadukkaampi variantti: palladium antaa seokselle luonnollisen valkoisuuden ja on hypoallergeeninen. Haittapuolena on korkeampi materiaalihinta, koska palladium kuuluu platinaryhmän metalleihin ja sillä käydään itsenäistä kauppaa jalometallipörssissä.
Nikkeli-valkokulta on edullisempi valmistaa, mutta nikkeli voi herkillä henkilöillä aiheuttaa kosketusallergioita. EU:n nikkelidirektiivi (94/27/EY, nykyään REACH-liitteessä XVII) rajoittaa nikkelin luovutuksen koruissa arvoon 0,5 µg/cm²/viikko. Siksi nikkeli-valkokultakorut rodioidaan nykyään rutiininomaisesti.
Rodiointi
Koska mikään valkokultaseos ei saavuta platinan tai hopean häikäisevää valkoista loistoa luonnostaan, useimmat valkokultakorut päällystetään ohuella rodiumkerroksella – tekniikalla, jota kutsutaan rodioinniksi. Rodium on vaalein ja kovin platinaryhmän metalleista ja luo peilinsileän, naarmuuntumattoman pinnan.
Rodiumkerros on tyypillisesti 0,05–0,5 µm. Se kuluu päivittäisessä käytössä, minkä vuoksi kunnostus 1–3 vuoden välein kultasepällä on tavallista.
Pitoisuudet ja leimaus
750-valkokulta = 750 ‰ kultaa = 18 karaattia (75,0 % Au)
585-valkokulta = 585 ‰ kultaa = 14 karaattia (58,5 % Au)
375-valkokulta = 375 ‰ kultaa = 9 karaattia (37,5 % Au)
Suomessa ja EU:ssa kultakorujen on kannettava pitoisuus leimana (esim. "750" tai "18K"). Varsinaisen kultaosuuden voi selvittää nykyisen kullan hinnan ja sulatusarvolaskurin avulla – hyödyllinen viitepiste romukullan ostossa tai myynnissä.
Ero läheisiin materiaaleihin
- Platina: luonnostaan valkoinen, tiheämpi (n. 21,4 g/cm³), kalliimpi, ei rodiumpinnoitusta tarvita.
- Hopea: hopeanvalkoinen, mutta ei kultaosuutta, selvästi edullisempi, tummuu (tummuminen/tarnish).
- Uushopea: ei sisällä hopeaa, on kupari-nikkeli-sinkki-seos – harhaanjohtavasta nimestä huolimatta.
- Valkokulta on siis aina aitoa kultakorua määritellyllä kultapitoisuudella ja vastaavalla materiaaliarvolla.
Materiaaliarvo ja osto
Valkokultakorun ostossa korvataan yksinomaan kultaosuus – seosmetallit (palladium, nikkeli, hopea) ovat ostohinnassa useimmiten toissijaisessa asemassa, koska määrät ovat pieniä. Sulatusarvolaskurilla teoreettisen metalliarvon voi selvittää nopeasti. Nykyisen materiaalihinnan palladiumseoksille näyttää palladiumin hinta.
Huomautus: Tämä merkintä palvelee asiallista tiedotusta eikä ole vero- tai sijoitusneuvontaa.
Lyhyesti muistiin
Valkokulta on keltakultaa lisättyine valkoisine metalleineen – useimmiten palladiumia tai nikkeliä – ja kantaa aina pitoisuusleiman (750, 585 jne.). Tunnusomainen hopeisen valkoinen korkeakiiltopinta syntyy useimmilla seoksilla vasta levitetystä rodiumkerroksesta, joka kuluu ajan mittaan ja voidaan uusia.