Ruusukulta
Myös: Punakulta (vaaleampi muunnos), Pink gold, Red gold
Ruusukulta on kultaseos, jolla on tyypillinen vaaleanpunainen tai punertava värisävy, joka syntyy tarkoituksellisesta kupariosuudesta.
Ruusukulta saa lämpimän, vaaleanpunaisen tai punertavan hohteensa yksinomaan seoskumppani kuparista. Mitä suurempi kupariosuus, sitä voimakkaampi ja punaisempi värisävy on – siksi ruusukullan ja punakullan raja on liukuva ja määräytyy pikemminkin tavan kuin sitovan normin mukaan. Sisältämänsä puhtaan kullan pitoisuuden voit selvittää nopeasti sulatusarvolaskurilla.
Koostumus ja väriskaala
Ruusukullan väri syntyy kullan, kuparin ja pienemmän hopeaosuuden suhteesta. Hopea vaalentaa seosta ja lieventää punasävyä; ilman hopeaa syntyy voimakkaampi punainen, jota kutsutaan punakullaksi.
Tyypilliset koostumukset lyhyesti:
| Nimitys | Pitoisuus | Kulta | Kupari | Hopea |
|---|---|---|---|---|
| Ruusukulta 18 karaattia | 750 ‰ | 75,0 % | 20,0–22,5 % | 2,5–5,0 % |
| Ruusukulta 14 karaattia | 585 ‰ | 58,5 % | 30,0–33,0 % | 8,5–11,5 % |
| Punakulta 18 karaattia | 750 ‰ | 75,0 % | 25,0 % | 0 % |
Kullan hinta viittaa aina puhtaaseen kultaan (999,9 ‰); ruusukulta sisältää vain ilmoitetun kultaosuuden – loppu koostuu epäjaloista seosmetalleista, joilla ei ole jalometalliarvoa.
Ominaisuudet ja työstö
Kupari tekee ruusukullasta tuntuvasti kovempaa kuin puhdas samanpitoisuuksinen keltakulta. Tästä on käytännön etuja:
- Suurempi naarmunkestävyys – korut säilyttävät pintansa pidempään.
- Hyvä muotostabiilius – hienovaraiset istukat ja ohuet sormuskiskot ovat mahdollisia.
- Edullisempi materiaalihinta – kupari on selvästi halvempaa kuin kulta; kuparin hinta on paljon kullan hinnan alapuolella.
Haittapuolena on, että kupari voi tummua: hiki ja hapot syövyttävät pintaa ja voivat herkillä käyttäjillä aiheuttaa ihoärsytystä. Toisin kuin valkokultaa, ruusukultaa ei tavallisesti rodioida, sillä perusmetallin väri on suunnittelun tavoite.
Pitoisuus ja leimaus
Suomessa ja EU:ssa kultaseokset leimataan niiden kultaosuuden mukaan promilleina. Ruusukulta kantaa samoja lakisääteisiä pitoisuusleimoja kuin mikä tahansa muu kultaseos:
750 ‰ = 18 karaatin ruusukulta → kultaosuus: 75,0 %
585 ‰ = 14 karaatin ruusukulta → kultaosuus: 58,5 %
333 ‰ = 8 karaatin ruusukulta → kultaosuus: 33,3 %
Koru, jota markkinoidaan "ruusukultana", ei ole välttämättä 18-karaattinen. Ostettaessa kannattaa vilkaista lyötyä leimaa, joka ilmoittaa todellisen pitoisuuden. Ruusukultakappaleen materiaaliarvon – ajankohtaisen kullan hinnan pohjalta – selvität nopeasti kultalaskurilla.
Erottelu samankaltaisista käsitteistä
- Punakulta: ei tai tuskin hopeaa, kupariosuus ≥ 25 % → selvästi punaisempi sävy.
- Keltakulta: klassinen kulta-hopea-kupari-sekoitus ilman värin siirtymää punaiseen.
- Tombak: kupari-sinkki-seos ilman kultaosuutta, kullanvärinen, ei jalometalli.
- Vermeil: hopeakoru paksulla kultapinnoitteella – ei massiivista ruusukultaa.
Lyhyesti
Ruusukulta ei ole uuden ajan keksintö – jo 1800-luvulla se oli suosittu venäläisissä korupajoissa ja kantaa siksi toisinaan historiallista nimeä "venäläinen kulta". Se, joka haluaa selvittää ruusukultakappaleen tarkan materiaaliarvon, kertoo vain kultaosuuden (pitoisuus × paino) ajankohtaisella kullan hinnalla – kupari ja hopea ovat ostohinnassa vain toissijaisia.