Magneettitesti

Magneettitesti on yksi nopeimmista ja edullisimmista jalometallien aitouden tarkistuksen menetelmistä. Se perustuu fundamentaaliseen fysikaaliseen periaatteeseen: jalometallit kulta, hopea ja platina eivät ole ferromagneettisia – voimakas magneetti ei vedä niitä havaittavasti puoleensa. Jos harkko tai kolikko reagoi selvästi magneettiin, on aihetta epäillä epäjalompia lisäyksiä tai täydellistä väärennöstä.

Fysikaalinen tausta: metallien magnetismi

Metallit jaetaan kolmeen magneettiseen luokkaan:

Kulta on diamagneettinen – magneetti jopa hylkii sitä minimaalisesti, mikä ei kuitenkaan ole havaittavissa ilman erikoismittalaitetta. Hopea käyttäytyy samoin. Platina sen sijaan on heikosti paramagneettinen, mikä tarkoittaa: erittäin voimakas neodyymimagneetti voi vetää platinaa minimaalisesti puoleensa, mistä ei kuitenkaan saa päätellä väärennösviitettä. Platinan käytännön aitoustarkistuksessa magneettitestiä on siksi käytettävä varoen.

Magneettitestin suoritus

Havainnolliseen magneettitestiin suositellaan laatuluokan N52 neodyymimagneettia – edulliset ferriittimagneetit askartelutarvikkeista antavat usein epäselvän tuloksen.

Vaihe vaiheelta:

1. Aseta harkko tai kolikko sileälle, ei-magneettiselle alustalle.
2. Lähesty neodyymimagneetilla hitaasti ylhäältä tai sivulta.
3. Tarkkaile reaktiota: havaittava vetovoima = epäily; ei reaktiota = ei huomautettavaa.
4. Vaihtoehtoisesti: anna kolikon liukua hieman kaltevalla pinnalla ja pidä magneetti sivulla – ferromagneettinen seos hidastaa tai pysäyttää kolikon.

Magneettitestin arviointi:
  Voimakas vetovoima  →  ferromagneettinen lisäys – erittäin todennäköisesti epäaito
  Heikko vetovoima    →  paramagneettinen (platina normaalia, kullassa/hopeassa: epäily)
  Ei reaktiota        →  diamagneettinen – läpäisty (kulta, hopea)

Magneettitestin rajat: volframiväärennökset

Magneettitestin merkittävin heikkous on niin sanottu volframiväärennös: volframilla on kultaan verrattavissa oleva tiheys (volframi: 19,25 g/cm³, kulta: 19,32 g/cm³) ja se ei myöskään ole ferromagneettinen. Volframiytimellä kullatut harkot läpäisevät magneettitestin ongelmitta – ne eivät erotu painolla eivätkä magneettivedolla.

Sama koskee messingistä, pronssista tai kullatusta kuparista tehtyjä väärennöksiä, joissa on epämagneettinen ydin. Magneettitesti ei siis sulje näitä versioita pois. Luotettavaan tarkistukseen se on aina yhdistettävä muihin menetelmiin.

Täydentävät tarkistusmenetelmät yleiskatsauksena

Aloittelijalle suositellaan magneettitestin, kolikon painon tarkistuksen ja tiheyden määrityksen yhdistelmää – kolme yksinkertaista menetelmää, jotka yhdessä paljastavat yleisimmät väärennöstyypit.

Heilahdustesti erikoismuotona

Magneettitestin muunnos on niin sanottu heilahdus- eli Lenz-testi (myös: magneettivaaka): siinä voimakas magneetti liikutetaan nopeasti hopea- tai kultakolikon ohi. Aidossa jalometallissa liikkuva magneettikenttä synnyttää pyörrevirran (Lenzin laki), joka aiheuttaa mitattavan jarrutusvastuksen. Epäjalosta metallista tehty kolikko, jolla ei ole tätä ominaisuutta, ei osoita tällaista vaikutusta.

Pyörrevirtakaava (yksinkertaistettu):
  P = (σ · d² · B² · ω²) / k

  σ = metallin sähkönjohtavuus
  d = johteen paksuus
  B = magneettikentän voimakkuus
  ω = suhteellisen liikkeen kulmanopeus
  k = geometriatekijä

Hopealla on kaikista metalleista korkein sähkönjohtavuus ja se osoittaa voimakkaimman pyörrevirtavaikutuksen. Laitteet kuten „Sigma Metalytics" hyödyntävät tätä periaatetta digitaalisessa muodossa ja voivat myös arvioida pitoisuuden.

Käyttö kolikoissa vs. harkoissa

Sijoituskolikoissa (esim. Krugerrand, Wiener Philharmoniker) magneettitesti on erityisen yleinen, koska kolikkoväärennökset koostuvat usein rautaseoksista ja reagoivat heti. Harkoissa – ennen kaikkea suuremmissa yli 100 g:n muodoissa – magneettitesti yksin ei missään tapauksessa riitä; tässä Arkhimedeen koe tai ultraääni ovat välttämättömiä.

Tärkeä huomautus: Magneettitesti ei kerro mitään metallin pitoisuudesta. 333-kullasta (8 karaattia) tehty kolikko läpäisee magneettitestin yhtä hyvin kuin puhtaasta kullasta (999) tehty, kunhan siinä ei ole ferromagneettisia seosmetalleja.

Lyhyesti

Magneettitesti on korvaamaton ensimmäinen pikatarkistus: jos jalometallikappale reagoi voimakkaasti neodyymimagneettiin, se on suurella todennäköisyydellä epäaito tai voimakkaasti epäpuhdas. Jos se ei osoita huomautettavaa, se on hyvä merkki – mutta ei vapaakirja. Vasta yhdistelmä painon, koon ja tiheyden tarkistuksen kanssa antaa luotettavan kokonaiskuvan.