Hankaustesti
Myös: Kultakoe, Koekivikoe, Touchstone-testi
Hankaustesti on klassinen kemiallinen menetelmä kultaseosten pitoisuuden määrittämiseen, jossa koekivelle vedettyä metalliviivaa verrataan tunnetun väkevyyden happoliuoksiin.
Hankaustesti kuuluu kullantarkistuksen vanhimpiin menetelmiin, ja sitä on käytetty antiikin ajoilta lähtien. Siinä tarkistettava kappale hangataan koekivelle (klassisesti: lyydialainen kivi, musta hienorakeinen piiliuske) näkyväksi metalliviivaksi. Tämä viiva kostutetaan sitten tunnetun väkevyyden koehapolla. Reaktio – värjäytyminen, liukeneminen tai muuttumattomuus – kertoo seoksen pitoisuudesta.
Kulku vaihe vaiheelta
- Valmistelu: Puhdista koekivi (vedellä tai alkoholilla), pinnan on oltava mattapintainen.
- Viivan vetäminen: Hankaa koekappaletta voimakkaasti kiveä vasten, kunnes syntyy selvä ja tasainen metalliviiva.
- Vertailuviiva: Vedä viereen viiva tunnetun pitoisuuden koeneulasarjalla (esim. 585, 750, 999).
- Hapon lisääminen: Tiputa sopivaa happoliuosta molempiin viivoihin.
- Reaktion lukeminen: Arvioi viivan muutos 15–30 sekunnin kuluttua – väriä, liukenemisnopeutta ja jäämää verrataan.
- Puhdistus ja dokumentointi: Pyyhi koekivi, kirjaa tulos ylös.
Happoliuokset pitoisuuden mukaan
| Koehappo | Väkevyys (typpihappo/suolahappo) | Kullan tavoitealue |
|---|---|---|
| 333-happo | laimeaa typpihappoa (~10–15 %) | Pitoisuuteen 375 asti |
| 585-happo | keskivahva typpihappo (~20–30 %) | 375–585 |
| 750-happo | väkevä typpihappo (~45 %) | 585–750 |
| 999-happo / kuningasvesi | suolahappo + typpihappo (3:1) | Korkeakaraattinen / puhdas kulta |
Korkeapitoiset kultaseokset kestävät heikommat hapot täysin, kun taas heikompilaatuiset seokset (esim. 333-kulta) reagoivat jo laimeaan typpihappoon. Kuningasvesi – ainoa aine, joka liuottaa puhdasta kultaa – tulee käyttöön vain rajatapauksissa yli 900 pitoisuudella.
Menetelmän vahvuudet ja rajat
Edut:
- Ei sähköä, ei kallista laitetta – käytettävissä kaikkialla
- Välitön tulos kokeneelle tarkastajalle
- Vähäinen tarvike (koekivi + happosetti)
- Vähän tuhoava (vain minimaalinen materiaalin kuluminen)
Rajat:
- Vaatii harjoitusta ja vakaata kättä; aloittelijan virheet johtavat vääriin diagnooseihin
- ± 5–10 tuhannesosan tarkkuus riittää moneen tarkoitukseen, muttei assay-tarkkoihin mittauksiin
- Pinnoitetuissa kappaleissa (esim. double/kultapäällyste) viiva voi näyttää petollisen oikealta, jos kerros on riittävän paksu
- Hopea ja platina ovat vaikeampia luokitella kuin kulta; platinalle suositellaan täydennykseksi tiheyden määritystä tai röntgenfluoresenssianalyysia
- Hapot ovat syövyttäviä – suojalasit ja käsineet ovat pakolliset
Hankaustesti vs. modernit menetelmät
Yksityishenkilöille, ostajille ja panttilainaamoille hankaustesti pysyy hyväksi havaittuna pikatestinä. Se, joka tarvitsee suurempaa varmuutta – esimerkiksi ostaessaan suurempia määriä palakultaa tai epäillessään volframiväärennöksiä – kannattaa varmistaa tulokset toisella menetelmällä: tiheyden määritys Arkhimedeen mukaan, röntgenfluoresenssi (XRF) tai ultraäänitesti. Ajankohtaisen kullan hinnan ja siitä johtuvan materiaaliarvon laskee sulatusarvolaskuri määritetyn pitoisuuden perusteella.
Lyhyesti
Hankaustesti on kestävä ja edullinen ensiseulonta kultaseoksille. Se antaa minuuteissa luotettavan arvion pitoisuudesta – mutta edellyttää harjoitusta, sopivat hapot ja tiedon menetelmän rajoista. Ainoana menetelmänä se riittää kriittisiin ostoihin; arvokkaissa yksittäiskappaleissa tarkemmat menetelmät täydentävät kuvaa.