Tinalaskuri – laske tinan materiaaliarvo
Materiaaliarvo · Tina
41,60 €
1 000,00 g × 1 × 0,0416 €/g = 41,60 €
Takaisinostohinta: Summa, jonka jälleenmyyjä tai jalostamo todella maksaa. Tämä on tyypillisesti 2–10 % alle sulamisarvon, koska käsittelykustannukset ja marginaali vähennetään.
Juote pitää elektroniikan koossa
Tinan suurin käyttökohde on juote. Se oli ennen tina-lyijyseos; sen jälkeen kun EU on vaatinut lyijytöntä juottamista useimmissa sähkölaitteissa, juote koostuu pääasiassa tinasta ja pienistä määristä hopeaa ja kuparia. Tinan tarve juotoskohtaa kohti on siksi noussut.
Tämä sitoo tinan hinnan elektroniikan valmistukseen – älypuhelimiin, tietokoneisiin, ajoneuvoelektroniikkaan, aurinkosähköön. Kysyntä koostuu miljoonista pienistä määristä: yksittäinen juotoskohta painaa milligrammoja, kun maailmantuotannon kokonaismäärä nousee satoihintuhansiin tonneihin.
Myyjälle tämä tarkoittaa: elektroniikkaromu sisältää tinaa, mutta hajallaan ja sitoutuneena muihin metalleihin. Ilman analyysiä määrää ei voi määrittää, emmekä tarkoituksella anna siitä arvioita. Erikoistuneet kierrättäjät käyttävät näytteiden analyysejä.
Tinaesineet, valkopelti, pronssi
Tinaiset tuopit, lautaset ja hahmot on tehty tinaseoksista, aiemmin usein lyijyllä, nykyään lyijyttömänä antimonilla ja kuparilla. Vanhoissa esineissä on usein puhtausleima, ja keräilyesineet voivat olla arvokkaampia kuin niiden materiaaliarvo – tämä laskuri antaa materiaaliarvon, ei keräilyarvoa.
Valkopelti on tinapinnoitettua teräslevyä: säilyketölkki. Tinakerros on hyvin ohut ja suojaa terästä sisällöltä. Kuten sinkityllä teräksellä: se, joka punnitsee tölkin, punnitsee terästä, ei tinaa.
Lopuksi pronssi on kupari-tinaseos ja yksi vanhimmista materiaaleista. Tinapitoisuus on yleensä yksinumeroisesta matalaan kaksinumeroiseen prosenttiluokkaan, mutta vaihtelee laadun mukaan – pelkkään tinan hintaan perustuva laskelma johtaa siksi harhaan.
Tinarutto ja alkuperätodistus
Puhtaalla tinalla on erikoisuus: noin kolmentoista celsiusasteen alapuolella tuttu metallinen muoto ei ole vakaa, vaan vakaa on hauras, harmaa jauhe. Muutos on hyvin hidas ja tulee huomattavaksi vasta selvästi alemmissa lämpötiloissa, mutta se on todellinen – kylmistä kirkoista peräisin olevat historialliset tinahahmot osoittavat sen harmaina, murenevina laikkuina. Seosaineet estävät sen, minkä vuoksi arkipäivän tinaesineet kärsivät siitä tuskin lainkaan.
Alkuperä on taloudellisesti merkittävämpi. Tina on yksi niin sanotuista konfliktimineraaleista, ja EU:hun ja Yhdysvaltoihin tuojilla on toimitusketjun huolellisuusvelvoitteita. Tämä tekee tietyiltä alueilta hankinnasta kalliimpaa ja siirtää kauppavirtoja.
Tarjonta tulee joka tapauksessa harvoista maista, pääasiassa Kiinasta, Indonesiasta, Myanmarista ja Perusta. Louhinnan pysähdys tai vientirajoitus jossakin niistä liikuttaa maailmanmarkkinahintaa havaittavasti – pieni markkina keskittyneellä tarjonnalla reagoi herkästi.