Bitcoin nykyinen hinta kaavioilla

Bitcoinille ei ole yhtään virallista eikä keskitettyä viitehintaa, joka vastaisi kullan fixingiä. Hinta syntyy rinnakkain toisistaan riippumattomien kauppapaikkojen tarjouskirjoissa, ja mitä portaalit ja välittäjät esittävät yhtenä lukemana, on käytännössä aina useasta pörssistä koottu indeksi — ja mikä indeksi, se on palveluntarjoajan valinta. Siksi kaksi vakavasti otettavaa sivustoa voivat samalla sekunnilla näyttää eri hinnan kummankaan olematta väärässä.

Ero kultaan ei ole asteen vaan laadun ero: kullassa viitehinta on tapahtuma, bitcoinissa tilastosuure. LBMA Gold Price -hintaa hallinnoi ICE Benchmark Administration sähköisenä huutokauppana, jossa on 15 suoraa osallistujaa, kahdesti päivässä kello 10.30 ja 15.00 Lontoon aikaa, eikä sitä vahvisteta viikonloppuina eikä Yhdistyneen kuningaskunnan pankkivapaapäivinä. CME CF Bitcoin Reference Rate on sen sijaan laskutoimitus: tunnin ikkuna 15.00–16.00 jaetaan kahteentoista viiden minuutin jaksoon, jokaiselle lasketaan volyymipainotettu mediaani, ja näistä otetaan tasapainotettu keskiarvo; lähteinä ovat Bitstamp, Coinbase, Gemini, itBit, Kraken ja LMAX Digital. Mediaani ei ole pikkuseikka vaan koko pointti: se kestää yksittäiset poikkeavat kaupat, mitä huutokaupatta toimiva markkina ei saa itsestään.

Kuinka kauas pörssit eroavat — ja miksi tässä ei ole lukua

Kurssien samansuuntaisuus on arbitraasin tulosta eikä sääntö. Luotettavaa lukua eron suuruudesta normaalioloissa emme löytäneet, koska jatkuvat mittaussarjat ovat maksumuurien takana — joten tällä sivulla ei esitetä prosenttilukua pörssien välisestä erosta. Osoitettua on kaksi asiaa: Makarov ja Schoar dokumentoivat huomattavia ja pitkäkestoisia hintaeroja pörssien välillä vuosina 2017–2018, erityisesti maiden välillä, missä rajana ovat pääomanliikkeiden rajoitukset eikä tekniikka; ja maaliskuun 2020 paniikissa erot ylittivät pörssin ulkopuolisessa kaupassa 10 prosenttia.

Toinen havainto on hyödyllisempi ja kerrotaan harvemmin: viikonloppu ei ole sama markkina kuin työpäivä. Kaikon aineiston mukaan viikonlopun osuus volyymista laski noin 25 prosentista (2018–2021) noin 13 prosenttiin alkuvuonna 2024, osto- ja myyntilaidan ero yli kaksinkertaistuu viikonloppuna ja volyymi on 20–40 prosenttia pienempi. Bitcoin on siis viikonloppuna kaupattavissa, mutta kalliimmin ja ohuemmin: liike ohuessa kirjassa ei ole sama signaali kuin sama liike keskiviikkona.

21 miljoonan yläraja ei ole lupaus vaan sääntö ohjelmassa: lohkopalkkio puolittuu joka 210 000 lohkon jälkeen. Nykyinen palkkio on mitattu eikä kopioitu: 144 lohkon jaksolla jako oli 45 184 479 177 satoshia, josta 184 479 177 siirtomaksuja — erotus 45 000 000 000 satoshia on tasan 3,125 bitcoinia lohkolta, ja maksujen osuus oli vain 0,41 prosenttia. Periaate on jo vuoden 2008 julkaisussa: « Once a predetermined number of coins have entered circulation, the incentive can transition entirely to transaction fees and be completely inflation free. »

Liikkeessä oli mitattuna 20 103 303 bitcoinia eli 95,7 prosenttia ylärajasta. Seuraava puolittuminen tapahtuu lohkokorkeudella 1 050 000, 76 938 lohkoa mitatun tilanteen jäljessä. Tarkkaa päivämäärää ei esitetä, koska sitä ei ole: aikataulu on tarkka lohkoissa ja likimääräinen kalenterissa — kymmenen minuutin tavoitevälillä noin 534 päivää, mitatulla 9 minuutin 32 sekunnin keskiarvolla noin 509.

Kullan puoli — ja tässä odotus kääntyy ympäri

Maanpäällinen kultavaranto oli 222 600 tonnia (World Gold Council, vuoden 2026 toisen neljänneksen loppu), ja siitä noin kaksi kolmannesta on louhittu vuoden 1950 jälkeen. Vuoden 2025 kaivostuotanto oli 3 671,6 tonnia eli ennätys, kierrätys 1 404,3 tonnia. Jakolasku antaa varannon kasvuvauhdin 1,65 prosenttia vuodessa. Bitcoinin nykyinen jako, 450 yksikköä vuorokaudessa, on 0,82 prosenttia vuodessa.

Stock-to-flow: tunnuslukuna kelpaa, hintamallina ei

Varanto jaettuna vuosilisäyksellä kertoo, montako nykyisen tuotannon vuotta kantaan on kerrostunut: kullalle noin 61 pelkällä kaivostuotannolla ja noin 45 kierrätys mukaan lukien, bitcoinille noin 122. Jo kaksi eri arvoa samalle metallille osoittaa rajoituksen: kierrätyskulta ei ole uutta kultaa, joten 61 on tavallisin lukutapa — mutta kyse on määritelmävalinnasta, ei mittauksesta.

Tunnusluvulle rakennettu hintamalli on kumoutunut. Ennusteet vuoden 2021 lopulle, 98 000 dollaria marraskuussa ja 135 000 joulukuussa, eivät toteutuneet, ja 18. kesäkuuta 2022 kurssi noin 17 600 dollarissa alitti ensimmäisen kerran myös mallin alemman kaistan. Vastaväite on perustavampi kuin pieleen mennyt luku: malli laskee yksinomaan tarjonnasta eikä sisällä yhtään kysyntäsuuretta, ja niukalla hyödykkeellä on hinta vain jos joku haluaa sen. Vitalik Buterin arvosteli sitä, että tällaiset mallit antavat « a false sense of certainty and predestination that number-will-go-up ». Kun tunnuslukua lainaa, lainaa tarjonnan ominaisuutta — ei kurssia.

Yksi bitcoin jakautuu 100 000 000 satoshiin, ja syy on tekninen: protokolla käsittelee summia kokonaislukuina kahdeksalla desimaalilla. Jako on siis rakennettu laskentaan eikä lisätty jälkikäteen, murto-osa siirtyy samoin kuin kokonainen yksikkö, ja hinta satoshia kohden on sama, ostaako kymmenen vai kymmenen miljoonaa. Metalleissa pienempi pala tarkoittaa pienempää harkkoa tai kolikkoa, ja kappalekohtainen lisähinta kasvaa kappalekoon pienentyessä, koska lyönti, tarkastus ja kauppa syntyvät kappaleelta eivätkä grammalta. Prosenttilukua emme tähän esitä: lisähinnat ovat myyjä- ja päiväkohtaisia, eikä niitä ole kerätty alkuperäislähteestä.

Vastaan tulee oma kustannuksensa, ja se kääntää vertailun ympäri. Siirtomaksu ei riipu summasta vaan tilasta, jonka tapahtuma lohkossa vie: kullassa kustannus kasvaa pienuuden mukana, bitcoinissa datakoon mukana, ja summa joka on maksua pienempi ei liiku järkevästi lainkaan. Mittaluokaksi: suositeltu taso oli 1 satoshi virtuaalitavulta kaikilla kiireellisyysasteilla, eli noin 140 satoshia tavanomaiselle siirrolle. Tätä ei pidä yleistää: maksu on huutokauppa lohkotilasta, se heittelee suuruusluokissa, ja ruuhkassa se on ollut monikertainen.

Säilytys ja se mitä siinä ei voi korjata

Omassa säilytyksessä pääsy riippuu yksityisestä avaimesta, joka johdetaan sanajonosta. Standardi on BIP39: 2 048 sanan lista, josta 12 sanaa kantaa 128 bittiä ja 24 sanaa 256 bittiä entropiaa, ja viimeinen sana sisältää tarkistussumman, joten väärin kirjattu jono paljastuu. Riski on lopullinen: mikään taho ei nollaa unohtunutta avainta, eikä vahvistettua tapahtumaa voi perua. Mittaluokka sanotaan varauksin: Chainalysis arvioi vuonna 2017 noin 3,7 miljoonaa bitcoinia pysyvästi menetetyiksi, muut arviot liikkuvat 2,3 ja 3,7 miljoonan välillä eli 11–18 prosentissa enimmäismäärästä. Menetelmä nojaa aihetodisteisiin, joten kyse on arviosta eikä mittauksesta, eikä sitä ole päivitetty vuoteen 2026. Nimeltä tunnettuja tapauksia on kaksi: noin 7 500 bitcoinin kovalevy walesilaisella kaatopaikalla vuonna 2013 ja noin 7 002 bitcoinin salattu muistitikku unohdetun salasanan takana.

Säilytys palveluntarjoajalla on mukavampi, eikä unohtunut tunnus ole kokonaismenetys — mutta kanta riippuu yrityksen maksukyvystä. Tässä on historian opetus: suurimmat menetykset eivät syntyneet protokollassa vaan sen ympärillä olevissa yrityksissä. Verkko kävi läpi, mikä ei auttanut ketään, jonka varat olivat maksukyvyttömällä säilyttäjällä. Kolmas reitti on arvopaperi: omistetaan osuus eikä avainta, ja kulut ovat juoksevia.

Suuri osa riskeistä vain näyttää erilaiselta: lähivarkaus on mahdollinen kummassakin, ja säilyttäjän maksukyvyttömyys on rakenteellisesti sama asia. Kaksi eroa on aitoja, ja ne osoittavat eri suuntiin. Bitcoin on varastettavissa etäältä, mistä tahansa maailmasta, harkku ei; ja avaimen menetys on lopullinen, kun harkku makaa paikallaan — harkku voidaan varastaa, mutta sitä ei voi unohtaa. Bitcoinin hyväksi puhuvat jako ilman kustannusrangaistusta, siirto ilman kuljetusta ja aitous, jonka verkko tarkistaa; kultaväärennökset ovat yhä todellinen ongelma.

Tämän kysymyksen aineisto on heikoin koko sivulla, eikä siksi, ettei lukuja olisi, vaan siksi, että julkaistut luvut ovat kaukana toisistaan. Korkein saavutettu liukuva kahdentoista kuukauden korrelaatio kullan kanssa on noin +0,41, ja vuodesta 2024 se on ollut lähellä nollaa. Lyhyille jaksoille on julkaistu arvoja +0,70:sta −0,88:aan, ja yhden vuoden korrelaatioksi vuonna 2026 −0,17. Naiivi virhe olisi valita näistä yksi: tuolta väliltä voi perustella minkä tahansa väitteen, ja juuri niin lähteet tekevät sen mukaan, mitä artikkeli halusi sanoa.

Teesin puolesta puhuu kolme asiaa: kumpikaan ei tuota kassavirtaa, kumpaakaan ei voi mielivaltaisesti lisätä, ja siksi molemmat reagoivat turvallisten vaihtoehtojen korkoon. Kultavertaus on jo vuoden 2008 julkaisussa: « The steady addition of a constant of amount of new coins is analogous to gold miners expending resources to add gold to circulation. » Vastaan puhuu se, ettei korrelaatio ole vain matala vaan epävakaa — ja epävakaa on huonompi kuin matala, koska sijoituksen joka käyttäytyy kuin kulta pitäisi tehdä niin luotettavasti, nimenomaan kriisissä. Vuonna 2025 nämä kaksi erkanivat juuri kun järjestelmäpelko nousi: kulta liikkui systeemiriskistä, bitcoin käyttöönottouutisista ja rahapolitiikan odotuksista.

Pudotukset: syvyys on vain puoli vastausta

Bitcoinin neljä suurta pudotusta olivat noin −93, −86, −84 ja −77 prosenttia, eli ne ovat loiventuneet — mikä on luettavissa markkinan kypsymisenä, mutta neljästä havainnosta ei seuraa, että seuraava olisi pienempi. Kaksi havaintoa kuuluu kertoa, ja toinen on epämiellyttävä mukavalle tarinalle. Kooltaan hopea vuonna 1980 on bitcoin-tapahtuma: noin −90 prosenttia kahdessa ja puolessa vuodessa on samaa luokkaa kuin bitcoinin pahimmat jaksot, ja ero ei ole siinä voivatko jalometallit pudota noin, vaan siinä kuinka usein — bitcoinilla neljä jaksoa viidessätoista vuodessa, hopealla yksi viidessäkymmenessä. Ja kullan pahin pudotus ei ollut syvin vaan pisin: noin −70 prosenttia on vähemmän kuin bitcoinin −77, mutta se venyi yli yhdeksäntoista vuoden matkalle tammikuusta 1980 heinäkuuhun 1999. Volatiliteetti ja menetyksen kesto ovat kaksi eri riskiä.

Tarjontapuoli tiedetään etukäteen, ja se on bitcoinin harvinainen ominaisuus: puolittumisten aikataulu on julkinen lohkoissa, eikä sitä voi muuttaa yksin. Kysyntäpuolta ei tiedä kukaan, ja siinä hinta liikkuu. Kolme suuretta nousee aineistosta: korko ja rahapolitiikan odotukset, koska tuottamaton omaisuuserä kilpailee aina turvallisen koron kanssa; sijoitustuotteiden rahavirrat, jotka ovat vuodesta 2024 olleet uusi ja suuri kanava; ja likviditeetti kauppapaikoilla, joka selittää miksi sama uutinen liikuttaa kurssia eri tavoin viikonloppuna kuin keskellä viikkoa.

Mitä kysyntäpuolelta puuttuu — ja miksi se ei erota kullasta niin paljon kuin odottaisi

Bitcoinilla ei ole käyttöä oman verkkonsa ulkopuolella: ei teollista kysyntää, ei kulutusta, ei jalostusta. Mitään ei virtaa pois, ja jokainen liikkeeseen laskettu yksikkö on edelleen olemassa. Metallien puolella luvut ovat selvät:

Tästä seuraa havainto, joka kulkee vastoin mukavaa tarinaa ja kuuluu juuri siksi tähän. Hopealla, platinalla ja palladiumilla käyttöosuus on suuri, joten niillä perustelu sitä tarvitaan, joten sillä on pohja kantaa painoa. Kullalla se kantaa vähän: tekniikka on noin 6,5 prosenttia, korut noin 31 prosenttia ovat arvon säilytystä toisessa muodossa, ja suurimmat erät — sijoituskysyntä 2 175 tonnia ja keskuspankit 863 tonnia — tulevat nekin sijoitus- ja varantokysynnästä. Johtokysymykselle onko bitcoin korvike kullalleni tämä tarkoittaa: väite bitcoinin käytön puuttumisesta erottaa sen puhtaasti hopeasta ja platinaryhmästä, mutta kullasta se erottaa sen paljon vähemmän kuin odottaisi.

Yksi ero on silti ehdoton. Yksikään keskuspankki ei pidä bitcoinia varantona, kun Suomen Pankilla on kultavaranto. Ja koska bitcoinilla ei ole substanssia — ei kappaletta, ei massaa, ei pitoisuutta — se tarvitsee käyvän verkon, kun harkku toimii ilman sähköä ja ilman että kukaan jatkaa laskentaa. Että verkko on käynyt vuodesta 2009 ilman järjestelmätason katkoa on vahvin vastaväite tähän huoleen, mutta viisitoista vuotta on viisitoista vuotta.

Reitit eroavat vähemmän hinnassa kuin siinä, mitä kustannuslajeja kukin tuo ja kenen käsissä omaisuus on. Siksi tässä luetellaan lajit eikä prosentteja: tuotekohtaiset palkkiot ovat kesken käyvän hintakilpailun, osa on nimenomaisesti määräaikaisia, ja 27 kieliversiossa ne vanhenevat varmasti.

• ◆ Pörssi. Suora osto tarjouskirjasta, ja saadaan bitcoinia eikä arvopaperia siitä. Kustannuslajit: kauppapalkkio, usein porrastettu sen mukaan tuoko toimeksianto likviditeettiä vai ottaako sitä; laidan ero, joka on kuluista näkymätön osa; maksuliikenteen kulut; siirtomaksu nostettaessa omaan lompakkoon; ja vastapuoliriski niin kauan kuin kanta on pörssissä.
• ◆ Välittäjä. Helpompi pääsy, usein ilman erillistä toimeksiantopalkkiota — jolloin kulu on laidan erossa. Usein bitcoinia ei voi nostaa lainkaan, eli omaa avainta ei ole.
• ◆ Pörssilistattu tuote. Osuus kulkee tavallisen arvo-osuustilin kautta; kuluina juokseva palkkio osuuden arvosta päivittäin, pörssin laidan ero, oman pankin säilytys- ja toimeksiantokulut sekä liikkeeseenlaskijariski.
• ◆ Kuukausisäästö. Automaattinen osto tasavälein; kustannuslajit valitun reitin mukaiset ja mahdollinen toteutuspalkkio erältä. Vaikutus on ostohetkien keskiarvoistuminen — mekaniikkaa koskeva toteamus, ei tuotto-odotus.

Hyväksyntä Yhdysvalloissa, velkakirja Euroopassa

10. tammikuuta 2024 Yhdysvaltain arvopaperivalvoja SEC hyväksyi säännösmuutokset, jotka sallivat bitcoinia suoraan omistavien pörssituotteiden listauksen ja kaupan; muodollisesti kyse on päätöksestä 34-99306, ja se koski NYSE Arcan, Nasdaqin ja Cboe BZX:n sääntöjä. Kauppa alkoi 11. tammikuuta 2024 yhdellätoista tuotteella, yli kymmenen vuotta ensimmäisen hakemuksen jälkeen.

Euroopassa vastaavaa rahastoa ei voi olla: UCITS-sääntely ei salli rahastoa yhden ainoan omaisuuserän varaan. Siksi täällä käytetään fyysisesti katettuja pörssilistattuja tuotteita, jotka ovat oikeudellisesti velkakirjoja. Ero on olennainen juuri siinä, mitä omistaa: rahasto-osuus ja velkakirja eivät ole sama oikeudellinen asema, vaikka molemmat seuraisivat samaa kurssia.

Suomi on jalometalliportaalin näkökulmasta poikkeuksellinen tapaus: tuloverotuksessa kryptovaroja ja jalometallia kohdellaan tosiasiallisesti samoin — sama normi, sama kanta, sama raja ja sama hankintameno-olettama. Erot eivät siis ole kannassa vaan arvonlisäverossa ja kahdessa poikkeuksessa.

Perusta on tuloverolain (1535/1992) 45 § 1 momentti: omaisuuden luovutusvoitto on veronalaista pääomatuloa. Että kryptovarat ovat tässä tarkoitettua omaisuutta, ei ole tulkinta vaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO 2019:42, jonka Verohallinto toistaa ohjeessaan: « Päätöksen KHO 2019:42 perusteella kryptovaroja pidetään TVL 45 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omaisuutena. » Siitä seuraa koko paketti: luovutustappioiden vähentäminen, hankintameno-olettama ja pienten luovutusten verovapaus. Kanta on 124 § 2 momentti: 30 prosenttia ja 34 prosenttia siltä osin kuin verovuoden verotettava pääomatulo ylittää 30 000 euroa — kyse on koko vuoden pääomatulosta, ei krypto-osuudesta erikseen. Voimassa oleva ohje on Kryptovarojen verotus (VH/3057/00.01.00/2025, 18.12.2025); vanhalla nimellä Virtuaalivaluuttojen verotus hakeva päätyy kumottuun versioon.

Raja, vähennys ja se mitä omistusaika ei tee

Omistusaikaan perustuvaa verovapautta ei ole. Tuloverolaki ei tunne kryptovaroille määräaikaa, jonka jälkeen myynti olisi verotonta, eikä saksalaisella vuoden määräajalla ole suomalaista vastinetta. Kymmenen vuoden raja 46 § 1 momentissa koskee yksinomaan hankintameno-olettaman määrää, ei veronalaisuutta sinänsä — tämä on verkossa yleisin yksittäinen virhe.

1 000 euroa (48 § 6 momentti) on raja eikä vähennys, ja se lasketaan luovutushinnoista eikä voitosta. Kolme seurausta menee ratkaisevan usein väärin. Ensiksi kyse on myyntihinnasta: joka myy 1 200 eurolla ja tekee 100 euroa voittoa, on täysin verovelvollinen, ja joka myy 900 eurolla ja tekee 800 euroa voittoa, on verovapaa. Toiseksi raja kattaa verovuoden kaikki omaisuuden luovutukset — osakkeet, rahasto-osuudet, käytetyn auton — eikä vain kryptoluovutuksia, joten saman vuoden osakemyynti on usein rikkonut rajan jo ennen ensimmäistä bitcoinmyyntiä. Kolmanneksi se on kynnys: ylittyessään koko voitto on veronalaista.

Hankintameno-olettama (46 § 1 momentti) on aito suomalainen erikoisuus: todellisen hankintamenon sijasta luovutushinnasta saa vähentää aina vähintään 20 prosenttia ja vähintään 40 prosenttia vähintään kymmenen vuoden omistuksen jälkeen. Suunta on tämä eikä päinvastainen. Arvo on suurin, kun ostohintaa ei enää saa dokumentoitua — mutta hinta on jyrkkä: olettamaa käytettäessä mitään muita kuluja ei saa vähentää, ei edes todellista hankintamenoa, joten kyse on tiukasta joko–tai-valinnasta.

Luovutustappio vähennetään luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna, ja ylijäävä osa puhtaasta pääomatulosta (50 § 1 momentti). Kaksi rajoitusta kuuluu tähän. 50 § 2 momentti sulkee tappion pois, jos huomioon otettavien luovutusten yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1 000 euroa — pieni kauppa ei siis tuota vähennystä kumpaankaan suuntaan. Ja ratkaisevasti: hakkeroinnista, huijauksesta, palveluntarjoajan konkurssista tai kadonneesta lompakosta syntynyt menetys ei ole vähennyskelpoinen, koska kryptovarat eivät ole tuloverolaissa tarkoitettuja arvopapereita eikä 50 § 3 momentti siksi ulotu niihin. Vähennyskelpoinen on vain vastikkeellisesta luovutuksesta syntynyt tappio.

Arvonlisävero: suurin ero ei osu kultaan vaan hopeaan

Bitcoinin ostosta ei suoriteta arvonlisäveroa, eikä pörssin välityspalkkio ole verollinen: arvonlisäverolain (1501/1993) 41 § vapauttaa rahoituspalvelujen myynnin ja 42 § 1 momentin 5 kohta lukee valuutanvaihdon rahoituspalveluksi. Unionin tuomioistuin ratkaisi asian C-264/14 (Hedqvist) arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan e alakohdan nojalla, ja keskusverolautakunta oli päätynyt samaan jo ennen sitä: ratkaisussa KVL 2014/34 bitcoineja pidettiin maksuvälineinä ja välityspalkkio verottomana. Yksi varaus kuuluu kertoa: voimassa oleva ohje käsittelee vain tulo- ja yritysverotusta, ja sen arvonlisäverokappale on poistunut, joten viimeinen laaja viranomaisesitys on kumotussa ohjeessa vuodelta 2019. Normit ovat ennallaan, mutta voimassa olevaa, nimenomaan kryptoon kohdistuvaa arvonlisävero-ohjetta ei löytynyt — se sanotaan tässä aukkona eikä vaiettuna.

Toinen ero on koti-irtaimiston poikkeus: 48 § 6 momentti jättää rajan ulkopuolelle tavanomaisen koti-irtaimiston luovutukset, ja 48 § 1 momentin 2 kohta antaa niiden voitoista 5 000 euron vähennyksen. Nämä kaksi lukua eivät ole vaihdettavissa: 1 000 euroa on raja luovutushinnoille, 5 000 euroa on vähennys voitoista. Käytetty oma kultakoru voi kuulua koti-irtaimistoon, jos käyttö on todellista; sijoitusharkkoon ja sijoituskolikkoon se ei ulotu, koska Verohallinto rajaa sijoituskohteina pidettävät esineet käsitteen ulkopuolelle. Kryptovaroihin se ei ulotu koskaan.

Vaihto, louhinta, ilmoittaminen ja DAC8

Kryptovarojen vaihtaminen toisiin kryptovaroihin realisoi veron, nimenomaisesti ja ehdoitta: vaihdosta syntyy verotettava luovutusvoitto tai vähennyskelpoinen luovutustappio käyvän arvon mukaan. Sama koskee tavaroiden ja palvelujen maksamista kryptolla, sijoitusta likviditeettialtaaseen, lainaksi antamista ilman käyttörajoitusta sekä kääримistä ja tokenin siirtoa uuteen ketjuun. Yksi suomalainen täsmennys on omaa luokkaansa: jos kummallekaan vaihdetulle kryptovaralle ei voida vahvistaa euromääräistä arvoa, vaihto katsotaan muun selvityksen puuttuessa tapahtuvaksi alkuperäisestä hankintahinnasta, eikä voittoa tai tappiota synny.

Louhinta ja staking eivät ole verotuksessa sama asia, ja tämä sekoitetaan jatkuvasti. Proof-of-work-louhinnasta saatu tulo on ansiotuloa (61 §) ja siten progressiivisen tariffin alaista, kun proof-of-stake-stakingin tuotto on pääomatuloa eli 30 tai 34 prosenttia. Kummassakin bruttoarvo saantihetkellä on samalla uusien yksiköiden hankintameno. Lainaksi antaminen katsotaan annettujen yksiköiden luovutukseksi, jos velallinen saa määrätä niistä vapaasti.

Omaa kryptolomaketta ei ole. Voitot ja tappiot ilmoitetaan muun omaisuuden luovutusvoittona OmaVerossa sen verovuoden veroilmoituksella, jona tulo on realisoitunut; louhintatulo kohtaan muut ansiotulot ja stakingtuotto kohtaan muu pääomatulo. Muistiinpanojen on perustuttava tositteisiin (verotusmenettelylain 7 §, 11 § ja 12 §), ja ne säilytetään kuusi vuotta; puuttuvien tietojen varalta verotus voidaan toimittaa arvioiden (27 §). Ilmoitusvelvollisuus siirtyy osin palveluntarjoajille: Suomi sääti DAC8:n määräajassa omana lakinaan 1041/2025 (annettu 28.11.2025), ja soveltaminen alkaa 1.1.2026. Ensimmäistä raportointipäivää ja Verohallinnon soveltamisohjetta ei saatu lähteestä, joten niitä ei esitetä.