Kultakielto 1933
Myös: Executive Order 6102, Yhdysvaltain kullan takavarikointi, Gold Recall 1933
Yhdysvaltain vuoden 1933 laki, joka pakotti yksityishenkilöt luovuttamaan kultansa keskuspankille (Federal Reserve) ja kielsi yksityisen kullan omistuksen noin 40 vuodeksi.
Vuoden 1933 kultakieltoa pidetään yhtenä nykyisen taloushistorian syvimmistä valtion puuttumisista yksityiseen omistusoikeuteen. Laukaiseva tekijä oli suuri lama: kullan massiivinen hamstraus vei pankkijärjestelmältä likviditeettiä ja uhkasi Yhdysvaltain kultakantaa. Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti 5. huhtikuuta 1933 Executive Order 6102 -asetuksen, joka velvoitti kaikki Yhdysvaltain kansalaiset luovuttamaan yli 100 dollarin arvoiset kultakolikot, kultaharkot ja kultasertifikaatit keskuspankille (Federal Reserve) 1. toukokuuta 1933 mennessä.
Sääntelyn sisältö ja korvaus
Viranomaiset maksoivat korvauksena virallisen kiinteän hinnan 20,67 Yhdysvaltain dollaria troy-unssilta. Muutamaa kuukautta myöhemmin – vuoden 1934 tammikuun Gold Reserve Act -lailla – hallitus nosti virallisen kullan hinnan 35,00 dollariin troy-unssilta. Näin luovutusvelvolliset menettivät kertaheitolla noin 41 % ostovoimasta, joka siirtyi suoraan valtion talouteen. Tämä dollarin devalvointi suhteessa kultaan oli poliittisesti tarkoituksellista: sen oli määrä murtaa deflaatio ja halventaa vientitavaroita.
Poikkeuksia sovellettiin seuraaviin:
- Korut ja hammaskulta tiettyihin määriin asti
- Kultaesineet, joilla oli tunnustettu keräilyarvo (numismatiikka)
- Teollisuuskäytössä oleva kulta
Kumoaminen ja jälkivaikutukset
Omistuskielto oli voimassa lähes neljä vuosikymmentä. Vasta 31. joulukuuta 1974 Yhdysvaltain kansalaiset saivat jälleen rajoituksetta hankkia ja omistaa fyysistä kultaa – pian sen jälkeen, kun Bretton Woods -järjestelmä oli romahtanut Nixonin aikana vuonna 1971 (vrt. Bretton Woods). Kullan hinta nousi tämän jälkeen seuraavina vuosina huimasti: 35 USD/oz (1971) yli 800 USD/oz:iin (tammikuu 1980).
| Tapahtuma | Päivämäärä | Kullan hinta (USD/oz) |
|---|---|---|
| Executive Order 6102 | 05.04.1933 | 20,67 (virall.) |
| Gold Reserve Act | 30.01.1934 | 35,00 (uusi kiinteä) |
| Omistuskiellon päättyminen | 31.12.1974 | ~186 |
| Seuranneen härkämarkkinan huippu | Tammi 1980 | ~850 |
Opetukset sijoittajalle
Kultakielto osoittaa, että valtiot kykenevät äärimmäisissä kriisitilanteissa puuttumaan suoraan yksityiseen omaisuuteen. Nykysijoittajille tämä historiallinen tapahtuma on toistuva argumentti keskustelussa fyysisen kullan ja paperikullan sekä säilytyspaikan valinnan välillä. Hajauttamista eri lainkäyttöalueille – esimerkiksi tullivaraston kautta – perustellaan osin tällä. Historiallinen hintakehitys osoittaa, kuinka voimakkaasti kullan hinta reagoi yksityisen omistuksen vapauttamisen jälkeen.
Ei vero- tai sijoitusneuvontaa: Se, pitäisikö menneiden valtiollisten puuttumisten vaikuttaa tuleviin sijoituspäätöksiin ja miten, on yksilöllinen arviointikysymys; ota tarvittaessa yhteyttä talous- tai veroneuvojaan.
Lyhyesti muistiin
Yhdysvaltain vuoden 1933 kultakielto pakotti yksityishenkilöt luovuttamaan kultansa selvästi alle pian sen jälkeen nostetun valtion hinnan ja pysyi voimassa vuoteen 1974 asti – merkittävä esimerkki valtion puuttumisesta jalometallimarkkinoihin, joka vaikuttaa vielä tänäkin päivänä keskusteluun fyysisen kullan omistuksesta ja säilytyspaikan hajauttamisesta.