Kultahippu
Myös: hippu, kultamöhkäle, luonnonkulta
Kultahippu on luonnollisesti kasvanut pala vapaata kultaa, joka on peräisin suoraan kalliosta tai jokisedimentistä eikä ole käynyt läpi teollista sulatusprosessia.
Kultahippu on luonnollisesti muodostunut pala vapaata kultaa – siis kultaa alkuaineellisessa, metallisessa muodossa, joka syntyy ilman ihmisen myötävaikutusta kultapitoisista kivistä tai jokisedimenteistä. Toisin kuin kultaharkolla, hipulla ei ole määriteltyä koostumusta: se sisältää kullan lisäksi aina vieraita aineita, ennen kaikkea hopeaa (jolloin puhutaan elektrumista), mutta myös kvartsia, rautaoksideja tai kuparia.
Synty ja esiintyminen
Hiput syntyvät kahta tietä:
- Primääriset esiintymät – hydrotermiset kultajuonet kivessä (esim. kvartsijuonet). Rapautuminen ja eroosio irrottavat kullan vuosituhansien saatossa.
- Sekundääriset huuhdontaesiintymät – vapautunut kulta kulkeutuu purojen ja jokien mukana. Korkean tiheytensä (19,3 g/cm³) vuoksi se vajoaa nopeasti ja rikastuu tyynialueille ja huuhdontatasanteille.
Klassisia löytöalueita ovat Australia (Länsi-Australia, Victoria), Alaska, Brasilia, Venäjä (Ural, Siperia) ja Papua-Uusi-Guinea. Australialainen hipputyyppi – kompakti, usein sileäpintainen – on nykyään tunnetuin keräily- ja sijoitusmarkkinoilla.
Pitoisuus ja arvonmääritys
Pitoisuus vaihtelee alkuperän mukaan huomattavasti:
| Alkuperä | Tyypillinen pitoisuus |
|---|---|
| Länsi-Australia | 900–950 ‰ |
| Alaska | 850–920 ‰ |
| Amazon / Brasilia | 700–850 ‰ |
| Ural (Venäjä) | 880–940 ‰ |
Koska hiput eivät ole standardoitu tuote, todellinen kultapitoisuus on määritettävä ennen myyntiä – joko röntgenfluoresenssianalyysillä (XRF) tai sulattamalla ja erotusanalyysillä jalostamossa. Laskennallisen materiaaliarvon määrittää sulatusarvolaskuri.
Sulatusarvo (€) = paino (g) × pitoisuus (%) × kullan hinta (€/g)
Hippu keräily- ja sijoituskohteena
Luonnonmukaisilla hipuilla on puhtaan materiaaliarvonsa lisäksi usein keräilylisä, jonka määräävät muoto, koko, optiset erityispiirteet ja todistettava alkuperä. Erityisen esteettiset tai raskaat kappaleet saavuttavat huutokaupoissa selvän lisähinnan sulatushintaan verrattuna.
Verokohtelun osalta Suomessa pätee: yksityishenkilön luovutusvoitto verotetaan pääomatulona (30 % 30 000 euroon asti, 34 % ylittävältä osalta). Toisin kuin Saksassa (Saksan § 23 EStG), omistusaikaan perustuvaa verovapautta ei ole; voitto on kuitenkin verovapaa, jos verovuoden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. Arvonlisäveron osalta on huomattava, että kultahiput eivät yleensä ole arvonlisäverosta vapautettua sijoituskultaa, koska harkoilta edellytetään sijoituskullaksi vähintään 995 ‰:n pitoisuutta – jota hiput eivät tyypillisesti saavuta. Yksittäistapauksessa veroasiantuntijan neuvonta on välttämätöntä – tämä teksti ei ole vero- eikä sijoitusneuvontaa.
Ostossa on kiinnitettävä huomiota luotettaviin alkuperäselvityksiin, sillä väärennettyjä tai virheellisesti ilmoitettuja hippuja esiintyy satunnaisesti. Riippumaton aitouden tarkistus XRF:llä tai tiheyden määrityksellä on suositeltavaa.
Lyhyesti muistiin
Kultahiput ovat kiehtovia luonnontuotteita, joiden pitoisuus vaihtelee ja markkina-arvo koostuu materiaaliarvosta sekä mahdollisesta keräilylisästä. Se, joka pitää niitä arvonsäilyttäjänä, tulisi selvittää pitoisuus ja verotukselliset reunaehdot etukäteen.