Kellot jalometallista
Myös: kultakellot, platinakellot, jalometallikellot
Ranneja taskukellot, joiden kuori, ranneke tai kellotaulu on kokonaan tai osittain valmistettu kullasta, hopeasta, platinasta tai palladiumista.
Jalometallikuorelliset kellot kuuluvat vanhimpiin ja merkittävimpiin kullan, hopean, platinan ja palladiumin käyttömuotoihin. Jo 1500-luvulla hovikellosepät valmistivat massiivikultaisia taskukelloja; nykyään 18 karaatin kultaiset tai platinaiset rannekellot hallitsevat luksussegmenttiä. Kullan hinta ja platinan hinta määrittävät ratkaisevasti, mikä substanssiarvo jalometallikuoreen sisältyy.
Seokset ja pitoisuudet
Kellokuoria valmistetaan harvoin puhtaasta kullasta (999 ‰), koska puhdas kulta on liian pehmeää. Tavalliset seokset:
| Seos | Pitoisuus | Karaatti | Tyypillinen käyttö |
|---|---|---|---|
| Keltakulta | 750 ‰ | 18 kt | Vakio-luksuskello |
| Ruusukulta | 750 ‰ | 18 kt | Urheilullis-elegantit mallit |
| Valkokulta | 750 ‰ | 18 kt | Usein rodioitu |
| Platina | 950 ‰ | – | Korkein luksussegmentti |
| Hopea | 925 ‰ | – | Aloitus- ja vintage-kellot |
Platina (Pt 950) on raskaampaa ja tiheämpää kuin kulta – yhtä suuri platinakuori painaa selvästi enemmän, mitä pidetään kellosepäntaidossa laatumerkkinä.
Sulatusarvo vs. kellon arvo
Kultakuoren sulatusarvo voidaan laskea helposti:
Sulatusarvo = bruttopaino (g) × pitoisuus × ajantasainen kullan hinta (€/g)
Käytä siihen sulatusarvolaskuria. Luksusmerkeillä brändiarvo ylittää puhtaan materiaaliarvon moninkertaisesti – edullisten tai vaurioituneiden kellojen kohdalla sulatusarvo voi kuitenkin olla ainoa merkityksellinen suure. Ostohinnan kauppiaat laskevat aina sulatusarvon alapuolelle.
Osto ja myynti
Jalometallikellon myynnissä on kaksi mahdollista väylää:
- Kellokauppa – brändiarvo säilyy; järkevää tunnettujen valmistajien hyvin säilyneiden mallien kohdalla.
- Sulatus / romukullan osto – materiaaliarvo perustana; olennaista vaurioituneiden, tuntemattomien tai puhtaasti massiivisten kappaleiden kohdalla.
Lyödyt kellotaulut, emalityöt tai mekaaniset koneistot voivat nostaa kokonaisarvoa jalometalliosuudesta riippumatta huomattavasti.
Arvonlisävero ja verotus
Jalometallikellot eivät ole sijoituskultaa. Ostaja maksaa kauppiasostossa siksi täyden arvonlisäverokannan 25,5 %. Kauppiaat, jotka ostavat käytettyjä kelloja yksityishenkilöiltä, voivat monissa tapauksissa soveltaa marginaaliverotusta.
Luovutusvoiton verotuksessa Suomessa pätee: yksityishenkilön luovutusvoitto verotetaan pääomatulona (30 % / 34 %). Suomessa ei ole omistusaikaan perustuvaa verovapautta; luovutusvoitto on kuitenkin verovapaa, jos verovuoden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. Tavanomaisen koti-irtaimiston myynnistä syntyvä voitto voi olla verovapaa erillisen rajan puitteissa – arvokkaiden keräilykappaleiden tai sijoituskellojen kohdalla verottaja voi arvioida asian toisin. Ei vero- tai sijoitusneuvontaa – tarkista yksittäistapaus veroneuvojalta.
Merkitseminen ja tarkistus
Jalometallikellot kantavat yleensä leiman (pitoisuusleima) kuoressa tai lukossa, usein täydennettynä valmistajamerkinnällä. Suomessa ja monissa muissa maissa noudatetaan Wienin yleissopimusta merkitsemisestä (International Convention on Hallmarking). Leiman aitoutta epäilevä voi analysoituttaa kellon jalostamossa tai sertifioidussa testauslaboratoriossa.
Lyhyesti muistiin
Jalometallikuorelliset kellot yhdistävät käsityöllisen arvon mitattavaan materiaaliarvoon – kullan hinta muodostaa aina alemman arvorajan, kun taas merkki, koneisto ja kunto nostavat käypää arvoa ylöspäin.